Deussun pelilauta.fi #5-08 The Confirmation (Inactive)

Game Master Deussu

Meilin nyökkää puoliörkin huomiolle. "Ei luulisi...Maagisia esineitä ei yleensä hylätä kevein perustein..." Paladiini vilkaisee Janiraa. "Herättääkö luolista kertomamme jotain ajatuksia, sopiiko se teorioisihi?" Meilin kysyy uteliaasti.

"Viitan omistaja on toki voinut olla vain epäonninenkin, Alistina", Mosuah kommentoi sepälle ja Meilinille ja nostaa katseensa kartoista. "Janira. Tämä kidusmies jonka kohtasimme taisi taldaanin kielen, vaikka olikin kuuro. Se lienee hyvä mainita tulevia retkikuntia silmällä pitäen", Mosuah sanoo hymyillen lämpimästi.

Sitten hän jatkaa hieman synkeämpään sävyyn: "Kuten Tiberius sanoi, kohtasimme myös henkiin nostettuja kuolleita. Surmaamamme dhampir on voinut herättää muitakin samanlaisia olentoja eloon jotka nyt kävelevät pitkin noita luolastoja. Siitäkin lienee hyvä mainita raportissa, että tietävät varautua pyhällä vedellä ja nuijilla."

"Epäonninen millä tavalla? Että loikatessaan rotkon yli olisi vain pudottanut viittansa? En usko." Alistina vastaa Mosuahille ja nousee takaisin seisomaan, raksutellen niskansa. "Mutta ne puoliolennot pitää hoitaa pois, dhampiirit vai mitä ne olivat. Ne sikiää liiaksi."

Janira tuumaa hetken kaikkien puheita. Hän on vieläkin sangen hengästynyt ja voipunut, ja koittaakin parhaansa mukaan ottaa huomioon jokaisen kertomaa, vaikka tiukille se puolituista ottaa.

"Niin, muistiinpanot, ne ovat aina tärkeitä!" Janira muistaa kehua Moekia, laiskasti taputtaen tätä olkapäälle hyvästä suorituksesta. "Ja erittäin kunnioitettavaa, että haluatte tutkia luolaston perin pohjin! Se käy minulle toki, mutta, puuh, minusta ei juuri ole lähtemään enää joidenkin muiden vihamielisten otusten perään. Tuossa minotaurissa oli yhdelle päivälle tarpeeksi, heh!"

Janira nostaa katseensa puoliörkkinaista kohti. "Temppeli? No se sopiikin kuvioon, itse asiassa... erikoinen paikka temppelille tosin, voisihan sen vähän lähemmäs asutusta tehdä", puolituinen pohdiskelee hetken. "Juoksin tuon minotaurin edellä tiheässä metsikössä tuntikaupalla... joskus luulin eksyttäneeni sen, mutta se pentele oli kuin piikki lihassani, eikä suostunut luovuttamaan. Mikä lie päähänpinttymä, onneksi ilmestyitte paikalle parahultaisena hetkenä ja pelastitte minut sen ikeestä!" Janira olisi Alistinallekin antamassa taputuksia olkapäälle, muttei väsymyksestään tajua erhettää ja taputteleekin vain reittä huomion kiinnityttyä jo muualle.

"Koboldeja?" Janira kysyy uteliaana, vaikka miltei heti sitten kohauttaa olkiaan. "Vaikka olisihan se pitänyt arvata. Koboldit ovat kuin torakoita, niitä sikiää olit missä tahansa. Ei niistä yleensä suurempaa vaaraa ole, ellei jokin ulkopuolinen taho keksi yhdistää keskenään nahistelevien koboldiheimojen joukkoa yhtä kohdetta vastaan."

"En voi enkä tohdi estää teitä, jos mielitte tutkia luolastoa tarkemmin, sehän on vain hienon tiennäyttäjän piirre!" Janira sanoo riemastuneesti, mutta kuitenkin istahtaa alas pienen kiven päälle lepuuttamaan itseään. "Mutta minun pitää moinen ekskursio jättää välistä, tarvitsen varmasti viikon vuodelepoa toipuakseni tästä äkkinäisestä juoksutreenistä, puhumattakaan arvista. Kiitos, Mosuah, toki sinun pyhä energiasi auttaa, mutta kuten lääkärit sanovat, vuodelepo on parasta! Eli jos hipsitte hetimiten vielä takaisin, niin voisiko joku teistä jäädä seurakseni? Ettei vain joku nälkäinen susi tule ja vie minua kuin kuivaa rättiä kotikoloonsa pentujen ruoaksi?"

"Kaikki tämä kertomanne", Janira aloittaa, osoittaen kunkin muistiinpanoja. "kuulostaa järkeenkäypältä. Paremmalta, kuin mitä itse oletin, oikeastaan! Olin ehtinyt jo puoliksi toivoa, että luolasta löytyisi joku teatraalinen näyttämö, missä pahat kätyrit solmivat suunnitelmia Absalomin hävitykseksi... semmoisen paljastaminen olisi jännittävää! Ja minkälaisen tarinan siitä saisikaan, vau! Niin siis tietenkin eihän se hyvä juttu olisi, kuitenkaan..."

"Viitta? Mikä viitta?"

”Kiitos. Nämä Arodenin aspektien kuvat olivat mielestäni kaikkein mielenkiintoisimpia, niissä oli kuulemma vielä vähän jotain mgaiaakin jäljellä, mutta emme saaneet selvää, mitä tarkalleen. Vielä”, lisää Moeki hymyillen, kun Meilinkin kommentoi hänen tietojaan niiden suhteen. Hän näyttää vielä uudestaan tekemiään muistiinpanoja ja kuvia niistä. Sitten hän vertaa hetken ajan tekemiään karttoja Mosuahin kanssa. ”Joo, se pienoismallikin oli jännä! Tahtoisin tutkia sitä enemmänkin, jos osaisin taikajuttuja... Hei Mosuah, emmehän me sitä dhampiria tappaneet, se oli jo valmiiksi kuollut. Tai siis kuollut-kuollut. Tuhottu siis.”

”Ehkä täällä lähellä on joskus muinoin ollut asutusta?” hän kommentoi Janiran ihmettelyyn siitä, miksi temppeli on niin syrjässä. Hän myös kertoo lisää viitasta: ”Luolan alkupäässä oli ansakuoppa – tuossa noin – ja sen pohjalla oli taikaviitta. Kidusmiehellä oli samantyyliset vaatteet, ja hän epäili, että viitta kuuluisi jollekin hänen tovereistaan, joten annoimme sen hänelle.”

Korvataanpa edellisen postauksen viimeinen sivulause...

”Päätimme katsoa luolat läpi, josko löytäisimme jonkun, jolta se on tippunut. Ei kyllä löytynyt, joten annamme sen sitten hänelle, kaipa hän saa sen vietyä oikealle omistajalleen.”

"Must meiän täytyy pysyy yksis, niin tasangon härätkin vaeltaa laumoissa ain vahvoina, ain yhtenäisinä vihollisiansa vastaan! Must me oltiin kyl tosi tarkkoi siel, mut tosiaan toinen silmäys ja viitan palautus vois olla idea. Ja minotaurihan ei meitä taia luolaan seurata, niin eiköhä seki tippus jäljilt. En tiedä voidaanko me täs kauaa istua. Pystytkö ees hitaasti liikkuu Janira? Pehmee vuode taitaa oottaa Absolis, ellei me oleta mettään pesää kaivaa." Mombasa jatkaa ajatuksiensa pölöttämistä, aavituksen huolestuneena sekä Janiran voinnista, että myös omien muistiinponojensa riittävyydestä.

Meilin nyökkää ohimennen hyväksyvästi Moekin toteamukselle, kuunnellen Mombasan ehdotusta pää kallellaan: "Vähintäänkin luolan sisäänkäynnille siirtyminen voisi olla hyvä idea", paladiini myönnyttelee.

"Tiberius jää varmasti ainakin mielellään seuraksesi, eikö totta?. Hänen maagiset vasamansa ovat sangen tehokkaita, joten olet hyvissä käsissä", nainen kehuu Janiralle sinänsä vilpittömän kuuloisesti, vilkaisten maagia lähes hymyillen, mutta yrittäen parhaansa mukaan kätkeä tuskastuneen ajatuksen: Enkä ole myöskään unohtanut hänen eleganttia tapaansa "keskustella" kidusmiehen kanssa. "Ehkä joku muukin voisi...? Toki, jos kaikki haluavat mennä, niin voin itse jäädä, oikein mielelläni... En, tuota, oikein viihdy hyvin luolissa muutenkaan, olletikin, että ne ovat niin tilavia kuin nämä olivat... En usko, että ainakaan vähään aikaan kohtaamme suurta uhkaa mistään suunnasta", paladiini arvelee.

"Siirrymmekö sitten?" paladiini kysyy kohteliaasti muilta tovereiltaan, kääntyen voipuneen puolituisnaisen puoleen hieman huolestunein ilmein. "Luolan sisäänkäynti on tosiaan ihan tuossa lähellä" hän vakuuttelee.

Minun puolestani GM voi kelata eteenpäin kidusmiehen kohtaamiseen ja ylikin, jos mitään erikoisempaa ei ole tuloillaan. Meilin tuskin pystyy kontribuoimaan mihinkään tutkimuksiin merkittävässä määrin.

"Kyllä sinut, Janira, pitää saada täältä turvaan toipumaan ennen kuin jatkamme tutkimuksia. Pystyisitkö kävelemään kanssamme luolaston läpi ja palaamaan Absalomiin samaa reittiä kuin tulimme?" Mosuah kysyy Janiralta nyökäten samalla Mombasan tiedusteluille samasta asiasta. "Voimme palata myöhemmin täydentämään karttojamme ja tutkimaan luolastot loppuun, ainakin minun puolestani."

Valmis etenemään taaksepäin. Ei pakollista, polttavaa IC pölinää jäljellä tässä kohtaa.

"Voin kantaa sinut tarvittaessa." Alistina ehdottaa ja kiinnittää vasaran selkäänsä sille kuuluviin nahkaremmeihin kiinni. "Ei tässä kannata erota, ties mitä otuksia tulee vastaan."

Vaikka myös Moeki on sitä mieltä, että Tiberius voisi jäädä Janiran luo ja olla tulematta olemaan epätahdikas kidusmiehen kanssa, hänenkin lopullinen mielipiteensä on, että kaikkien kannattaisi pysyä yhdessä. ”Joo, eihän meidän enää kannata erota! Luolan läpi meneminen on varmaan ihan mukavan rattoisaa, eikä sinne mikään isompi otus mahdu. Tarkastetaan kartat matkalla ja pysähdytään vielä hetkeksi juttelemaan kidusmiehelle ja vilkaisemaan kuvia ja pienoismallia. Eiköhän se riitä.”

Jep, valmis siirtyilemään.

"Hah, no Meilin näköjään jättäis minut mieluusti tänne!" Tiberius hörähtää, "Mutta mun täytyy tunnustaa, että maagiset reservit alkaa olla tältä päivältä loppu. Eikä henkivartijan hommat oo oikein muutenkaan mun juttu. Joten mä oon muiden kannalla siinä, että pidetään jengi kasassa. Tai sit lähdetään takas loosille... Eiks meidän tehtävä ala olla pulkassa?"

Etiäpäin

"No, kyllä minä reppuselässä kuljen", Janira naurahtaa ja on valmiina kapuamaan Alistinan kyytiin. "Ja tämä kertomanne pienoismalli Absalomista viehättää kovin, tahdon kyllä nähdä sen omin silmin! Ei tarvitse kahdesti suostutella, menoksi vain!"

Ryhmä kulkee tuttua, kapeaa luolakäytävää pitkin takaisinpäin. Matkan varrella näkyvät yhä samat asiat; luurankoja, omituisia limavanoja, joella jääneestä kobodilsta tosin on vain jäljellä luuranko.

"Ohhoh", Janira toteaa rangan nähdessään. "Tehän puhuitte kuitenkin juuri liiskanneenne koboldeja? Kuinkas tämä näyttää että olisi ollut hyvän tovin jo täällä? Ei hetkinen, antakaas arvaan, täällä on... limanuljaskoja? Semmoisia isoja löllöjä jotka käyvät haaskalinnun lailla ruumiiden kimppuun, mutta jättävät elävät rauhaan? Niitä näkee harvemmin."

"Kuulostaisi kyllä ihan mahdolliselta", Meilin myöntää, kuulostaen hieman neuvottomalta. "Tähän mennessä vastaan ei onneksi tosiaan ole tullut ainuttakaan", nainen lisää, vilkaisten ympärilleen aavistuksen hermostuneesti. Ja suokoon Sarenrae, että asiantila jatkuisi muuttumattomana.

Perception: 1d20 + 0 ⇒ (10) + 0 = 10

Paladiini kääntyy katselemaan luurankoa, otsan tatuoinnin kurtistuessa pienelle rypylle tianilaisen mietiskellessä jotakin, kenties koboldin viimeisiä elinhetkiä. "Nämä luolat tuntuvat vetävän puoleensa joitakin hyvin epämiellyttäviä yksilöitä, joten ehkä luuranko on parasta tuhota, jottei sitä enää voida käyttää luonnottomiin ja epäpyhiin tarkoituksiin...?" nainen toteaa hieman kysyvästi muita vilkaisten.

Jos kukaan ei äänekkäästi vastusta, Meilin oudon kunnioittavasti ja poksahtelevien äänten säestämänä irrottaa luurangon pään hennoista selkänikamista, mutisten samalla rukouksia Sarenraelle, ennen kuin laskee koboldin kallon läheiselle kivelle, murskaten sen tuhannen siruiksi yhdellä patukkansa iskulla. "Mennään sitten", hän toteaa rusahduksen kaiun haalluttua, siirtyen jälleen seurueen keulille.

Alistina kantaa Janiraa hartioillaan kuin pientä lasta, antaen tämän nojata päätään vasten ja pitää tämän jaloista kiinni. Lisäpaino ei tunnu tosin haittaavan tämän kulkemista juuri laisinkaan. Hän ihmettelee muiden muassa luurankoa, siihen enempää kommentoimatta. Hyvä ettei jää homehtumaan.

Mombasa on tyytyväinen että retkikunta on taas liikkeellä. "Hyvä jottei tolle raadolle tehty suurempia seremonioita, meni hyvään suuhun.". Meilinin kallon täräytystä hän katselee kummeksuen, mutta viime aikaiset tapahtumat päässä kerrattuaan, näkee siinä sittenkin järkeä.

"Limanuljaskoja? Noh, luonnolla on oma tapansa jatkaa elämän kiertokulkua..." Mosuah mörisee filosofisesti Janiran selostukselle. Hän nyökkää hyväksyvästi Meilinin päätökselle murskata koboldin kallo ja värähtää muistaessaan taistelun luurankojen kanssa. "Hyvä juttu, Meilin. En halua tänne enää yhtään elävää kuollutta vaeltamaan."

Eivät nämä luolat kyllä elävienkään mieleen ole, hän miettii katsoessaan puhtaaksi kaluttua raatoa. Onneksi tämä tehtävä alkaa olla valmis ja pääsemme taas taivasalle.

"Eivätkös se pienoismalli ja kidusmies ole aivan nurkan takana?" Mosuah kysyy osoittamatta sanojaan sen tarkemmin kenellekään.

Ryhmä jatkaa hetken kummasteltuaan matkaa kohti Absalomin pienoismallia, ja saavuttaakin sen taas tovin kävelemisen jälkeen. Sienikasvuston himmeä hohto edelleen valottaa tietä, ja Janirakin hämmästelee Alistinan hartioilta vedestä kohoavaa diasporaa. "No jopas!" hän älähtää äimistyneenä. "Enpä ole koskaan moista nähnyt! Mikä ihme siinä on, että tämmöiset taideteokset pitää tuoda vaikeisiin paikkoihin?"

Janira on jo miltei huutelemassa kidusmiehelle, kunnes muistaa jonkun maininneen tämän olevan kuuro. Puolituinen on kuitenkin vastentahtoinen laskeutumaan Alistinan hartioilta; onhan hän nyt tavattoman korkealla omasta vinkkelistään.

"Tuota niin, teillähän taisi olla hänelle jotain kerrottavaa muutenkin? Tämä on kyllä sangen jännää!" Puolituinen kaivaa omatkin muistiinpanotarvikkeensa esiin ja alkaa raapustamaan uskomattomalla innolla kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa.

Meilin on helpottunut luolan viimein avartuessa tutuksi kammioksi. Paladiinille suuri osa luolan sisäosista näyttää tismalleen samalta, johtaen koko ajan nakertavaan pieneen epäilykseen eksymisestä, vaikka sen ei pitäisikään olla mahdollista. Tiberiuksen ollessa lähistöllä nainen ei kuitenkaan suurin surminkaan halua tuoda epävarmuuttaan esiin.

Tianilainen etenee korostetun hitaasti ja korostetun äänekkäästi lähemmäksi meditoivaa kidusmiestä, alkaen puhua, jahka on saanut tämän huomion. "Krhm... Tuota, hei? Anteeksi? Palasimme nyt takaisin. Tulimme vain ilmoittamaan, että surmasimme luolista löytyneet vihamieliset olennot ja palauttamaan viitan. Emme tavanneet muita lahkonne jäseniä. Pitäisikö siitä huolestua? Paljonko teitä pyhiinvaeltajiä tänne tyypillisesti saapuu ja vaihteleeko määrä paljonkin, onko esimerkiksi kuun vaiheella asiaan jotain vaikutusta? En tarkoita olla tarpeettoman utelias", paladiini vakuuttelee kiireesti, "kyselen vain, koska yksi löytämistämme olennoista oli kuolleiden manaaja, joka oli saanut jo kerättyä itselleen neljän luurangon armeijan, ja mietin vain, josko... lahkonne jäseniä olisi viime aikoina kadonnut", nainen lopettaa varovaisesti.

Mosuah seuraa kiinnostuneena Meilinin ja kidusmiehen keskustelua. Hän on yhä hieman nolostunut aiemman kohtaamisen johdosta, ja välttelee katsekontaktia kidusmieheen näyttäen alati hieman kiusaantuneelta.

Mombasa alkuun seurailee Meilinin ja kidusmiehen keskustelua, mutta pian hänen katseensa eksyy diaraaman kaduille ja pian hän jo täydentelee piirustutsaan siitä tyytyväisesti myhäillen.

Kidusmies katsoo äimistyneenä nähdessään tiennäyttäjät uudemman kerran; jotain, mitä hän ei olettanut. Erityisen iloinen hän vaikuttaa olevan saadessaan viitan, neutraalissa ilmeessä ilmestyvän hymyn paljastaessa tyytyväisyyden. "Te ollette hyyvin ystävälinen", hän sanoo kumartaen hienoisesti. "Saavuin yksin, jotten teidän ei tule huollestua. Jos ollette jo vihhamielisiä tunkkeilijoita taltutaneet, olen yhä kiittollisempi. Minnä muistan tämän, te tiennäyttäjät, olette auttavaisia."

"Me otamme aina tietoisen riskkin kun tulemme tänne pyhättöön", kidusmies jatkaa. "Kortos on petollinen, näyttä kauniilta ja rauhalliselta, mutta kovat heimot taistelevat. Jotkut meistä mennehtyvät etsiessään valaistusta, mutta se on hinta minkkä me hyväksymme."

Kidusmies palaa takaisin meditointiinsa.

Meilin silmäisee meditointiinsa palaavaa kidusmiestä hieman huolestuneena tämän puhuttua Kortoksen monista vaaroista Uskaltaakohan häntä päästää yksin paluumatkalle...? Toisaalta, avun tarjoaminenkaan ei tunnu sopivalta - paladiinilla ei ole vaikeuksia ymmärtää, että pyhiinvaellukseen voi hyvinkin olennaisena osana kuulua vaarallinen vaeltaminen pyhälle paikalle ja sieltä takaisin. "Jumalten valitut taotaan koettelemusten ahjossa", nainen muistelee samoihin aikoihin hänen kanssaan Tiennäyttäjiin värväytyneen ihmispappi Samarin kerran todenneen vakavana.

Tianilainen kääntyy katsomaan muita, poispäin kidusmiehestä. "Emme kai voi tehdä hänen hyväkseen enää muuta...?" hän kysyy vaimennetulla ja hieman epävarmalla äänellä, tovereidensa ilmeistä (tai naamiontakaisista silmänliikkeistä) varmistusta etsien, jatkaen sitten: "Haluatko Janira vielä nähdä sen Arodenia kuvaavan freskon? Se ei ole kaukana täältä.

Moeki on enimmäkseen tutkinut Absalomin pienoismallia. Kuka ties se muistuttaa hänen mielestään lelua, joita hänellä ei kotonaan juuri koskaan ollut. Vaikka hän seuraa kyllä muiden keskustelua ja on iloinen, kun Meilin selittää asioita kidusmiehelle, hän näyttää viimeinkin unohtaneen muistiinpanojen tekemisen. ”Olemmeko lähdössä?” hän kysyy.

Mombasa pohdiskelee tovin, mutta lausuu sitten, "Mhööö, must ois parempi mennä ny, ennenku härkämies kursii vammansa kokoon, ne taitaa olla aikas äkäst ja pitkävihast sorttii. Tuntus et me ei ihan kaikkee löydetty, mut parempi jättää tulevilleki Tiennäyttäjil jotain löyrettävää. Mennään vaa."

"Moeki ja Mombasa puhuu asiaa, meidän homma on hoidettu. Ei täällä märehtiminen tuo yhtään lisää rahaa mun kukkaroon. Jos te taidetta haluutte katsella, ni Blackrosin museo on sitä pullollaan. Ainakin välillä. Mut siellä on ainakin paremmat tarjoilut kun täällä." Tiberius näyttää jo sangen kyllästyneeltä kidusmiehen höpinöihin, rummuttaa hetken levottomasti sormiaan pienoismallia vasten, ja kääntyy sitten lähteäkseen.

"Mennään vain. Annamme samalla ystävällemme rauhan meditoida", Mosuah sanoo ja lampsii Tiberiuksen perään.

Meilinin ehdotuksesta Janira kulkee vielä Arodenin freskon luokse, hämmästellen sitä kuin ensimmäistä kertaa löytäisi jotain historiallisesti merkityksellistä. Hän myöskin ottaa itselleen jonkinlaiset muistiinpanot, ja tottuneesti kapuaa takaisin Alistinan olkapäille. "Hah, tähänhän voisi tottua!" hän ilakoi, joskin hän nopeasti pahoittelee puoliörkkinaiselle, ettei tämä vain pahastuisi tästä alentavasti ratsuksi muuttumisesta. Parempi olla suututtamasta voimakasta tiennäyttäjää, kuitenkin, Janira ajattelee.

Kun näennäisesti kaikki tutkittava on luolastosta tutkittu, eikä kidusmieskään paikaltaan aio hievahtaa, johdattaa Janira sitten ryhmän ulos luolista ja takaisin kohti sivistystä jota Absalomiksi kutsutaan. Ilta saapuu aikaisin, ja ryhmä päätyy yöpymään vielä kertaalleen taivasalla. Janiran puheripuli äityy pahaksi tämän illan aikana, samalla ylistäen ryhmän hyvää yhteishenkeä (siltä se puolituiselle ainakin näyttää) sekä heidän kyvykkyyttään hoitaa vaarallisiakin tehtäviä. Hän vakuuttaa monesti puhuvan ryhmästä vain hyvää Kreighton Shainelle. Monet menevätkin sitten yöpuulle uupuneina päivän tapahtumista, tai sitten vain Janiran puheentulvasta.

Aamu koittaa, kukin hoitaa aamutoimensa ja lähtee taas pitkälle patikkaretkelle kohti kaupunkia. Janira onkin jo itse paljon paremmassa kunnossa ja suostuukin kävelemään omin voimin kaupunkia kohti, ellei joku välttämättä vaadi häntä kannettavaksi. Matkalla ei kaikkien onneksi tule vastaan enää mitään vihamielistä, ja he saapuvatkin porteille. Vartija tervehtii heikonlaisesti, ja kuhisevien katujen läpi ryhmä löytää tiensä lopulta suurloosin porteille. Kreighton Shaine odottaa siellä ikään kuin olisi tiennyt ryhmän saapuvan juuri silloin paikalle.

"Tämäpä vallan mainiota!" haltia parahtaa ja viittoo ryhmää kohti. "Arvelinkin teidän saapuvan juuri näillä hetkillä. Hienoa. Otaksun, että matkanne meni hyvin?" Janira nyökyttelee vastaukseksi ja aikomassa puhua, mutta haltia ehtii ensin. "Erinomaista! Ottaisin vastaan kirjoittamanne muistiinpanot ja Janiran, niin voin tehdä arvion työstänne. Pysykää tosin loosissa, pyydän teitä suorittamaan vielä itsearvioinnin tehtävästä. Se on toki vapaaehtoista, Janiralla on varmasti riittävästi tietoa tehtävän suorittamisen hyväksymiseen."

Muistiinpanot palautettua Kreighton Shainelle tämä hymyilee ja osoittaa Janiran seuraamaan tätä. He lähtevät loosille tekemään tutkimuksia ja jättävät ryhmän porteille ihmettelemään. Kuitenkin jo puolen tunnin päästä ensimmäinen kutsutaan tekemään itsearviointi tehtävästä.

Tässä välissä kukin voi halutessaan antaa oman panoksensa hahmostaan ja kertoa mitä nyt haluaakaan. Sillä ei ole mekaanisesti merkitystä.

--------

Muutaman päivän päästä kaikki ryhmän tiennäyttäjät saavat henkilökohtaisen kutsun Kreighton Shainelta. Kutsu on yksilökohtainen, ja jokainen saapuukin sovittuna aikana Kreighton Shainen puheille. Siellä haltia ensitöikseen onnittelee hienosta työstä, penkoo hetken sotkuista työpöytäänsä ja noukkii sitten erikoisen kompassin. "Tässä! Onneksi olkoon, olet täysiverinen tiennäyttäjä! Janiran kanssa kävimme läpi tiedot ja tarinankulun, ja suorituksenne oli täysi kymppi! Tästä kiitoksena ja osoituksena olemme päättäneet lahjoittaa kullekin tehtävään osallistuneelle oman, nimikirjaimin kaiverretun Veijarin... tai siis Polunviittojan. Pidä siitä hyvää huolta, se on sinun henkilöllisyystodistuksesi tiennäyttäjäin keskuudessa. Ja muista: tutki, raportoi, ja työskentele yhdessä!"