Alistinan pelottelu yhdistettynä jo entuudestaan toisen puoliörkin uhitteluun saa ihokarvat, jos koboldeilla sellaisia olisi siis, pystyyn. Viidakon tumman miehen kummalliset sanat saavat toisen taas aivan pelon valtaan. Toinen koboldeista lähteekin kiitämään pakoon, jättäen keihäänsä taistelukentälle, ja toinenkin olisi näin tekemässä ellei Meilinin miekka ehtisi silpaista tämän elintoiminnot nollaan. Eloton koboldin ruho tömähtää luolan lattialle.
Koboldilta ei yllättäen löydy juuri yhtään mitään mielenkiintoista.
|
Alistina hymähtää epätyytyväisenä Meilinin teolle ja kapuaa vastarannalle puistellen vettä märistä vaatteistaan. "Ei kai sitä nyt hengiltä olisi tarvinnut ottaa, mitätöntä otusta." seppä toruu soturia, jysäyttää vasaransa maata vasten ja vetää sitten toisen kengän jalastaan valuttaakseen vedet siitä pois. "Ei ne olisi mahtaneet mitään, kun olisin ehtinyt rannalle niin olisi juossut karkuun."
|
Meilin näyttää joutuvan ymmälleen. "Annoin niille mielestäni enemmän kuin riittävästi tilaisuuksia paeta tai antautua kunniallisesti...Se, miten ne päättivät käyttää nämä tilaisuutensa, ei vakuuttanut minua niiden hyväntahtoisuudesta muita eläviä olentoja kohtaan."
Tianilainen katsahtaa naispuoliörkkiin uteliaan kysyvästi, ilmeisesti selvittäkseen onko tämä eri mieltä, ennen kuin jatkaa: "Sarenrae tarjoaa pahantekijöille kyllä armahdusta, mutta sitä ennen näiden olisi syytä osoittaa aitoa katumusta ja halua parannuksen tekoon...Ei katumusta - ei armoa" paladiini toteaa kohauttaen harteitaan, ikään kuin asia olisi sillä selvä. Nainen pyyhkii miekkansa terän puhtaaksi, ennen kuin sujauttaa sen takaisin huotraan.
"Myönnän kyllä, ettei vastus ollut kovin kummoinen, mutta joka tapauksessa he päättivät taistella. Soturina kunnioitan sitä valintaa, mutta se ei tarkoita, ettenkö silti hyökkäisi heitä vastaan kaikella taidollani. Pikemminkin päivastoin..." Meilin vielä lisää, kääntyen jo samalla tarkastelemaan maassa makaavaa koboldiruumista. "Tietääkö kukaan, mitään tämänkaltaiset olennot haluavat itsensä haudattavan?"
|
|
"Nuo on sellaisia otuksia etteivät ne tajua omaa parastaan ennenkun on liian myöhäistä. Ei ne edes tiedä että voisivat antautua." Alistina puhahtaa ja tekee saman kuivausoperaation toiselle saappaalle. "Sillä saattoi olla perhe ja koti jossain." Saatuaan saappaat takaisin jalkoihinsa hän vilkaisee sitten ruumista myös. "Rituaaleista noille en osaa sanoa. Polttaminen on yleisesti hyväksytty muualla."
|
Moeki kerää tipahtaneen nuolensa ja hyppii puron yli sen kapeimmasta kohdasta. Hänkin katsoo ruumista hetken ja kuullessaan Meilinin ja Alistinan keskustelun on ihan tyytyväinen, että hänen ei oikeastaan tarvitse välittää moisesta. Sen sijaan hän on Alistinan kanssa samaa mieltä, että ruumiin voisi polttaa. "Polttamalla voi olla varma, ettei joku vampyyri tule ja tee siitä zombia. En kyllä usko, että se palaa täällä kovin hyvin." Moeki katselee vetistä ympäristöä ja jättää sitten ruumiin muiden huoleksi. Hän itse siirtyy tutkimaan jatkoreittiä.
|
|
"Mä väittäisin kyllä, että ne vaan venas tossa ja toivoi että me astuttais niiden ansaan. Ja kun ei astuttu, ne päätti lähtee vetämään. Mut ihan miten vaan. Suorita just sellaset rituaalit kun huvittaa, ei toi siihen mitään vastaan sano."
Reitin ollessa selvä, Tiberiuskin loikkii muiden perässä virran yli.
|
|
Mosuah kahlaa joen yli toiselle puolelle muiden seuraan katsomaan turmeltunutta koboldinraatoa. Hän irvistää nähdessään Meilinin miekan julmat jäljet pienessä ruumiissa. "Ynh. Ainakaan hän ei kärsinyt tarpeettomasti", mies toteaa aavistuksen surulliseen sävyyn.
"Minäkään en tiedä näiden olentojen hautariiteistä tai heidän palvomistaan jumalista mitään. Tämän paran henki lienee jo matkalla Aliseen", Mosuah sanoo hautaamista pohdittaessa. "Moeki on kyllä aivan oikeassa. Kohtasimme epäkuolleita jo aiemmin, emmekä varmaankaan halua niitä lisää näille maille, jos tänne lähetetään agentteja vielä myöhemminkin. Eiköhän täällä saada jostakin tuli aikaiseksi. Sytykkeenä voimme käyttää vaikka noita keihäitä", Mosuah sanoo. Hän kaivaa tiennäyttäjän matkapaketistaan esiin lähes käyttämättömän veitsen, ja jos kukaan ei estele, alkaa vuolla koboldin keihästä sytykkeiksi hyräillen samalla hiljaa itsekseen. Saatuaan kiehiset valmiiksi hän etsiskelee ympäristöstä muuta poltettavaksi sopivaa, ja jälleen, jos kukaan ei estä, alkaa sytyttelemään kokkoa.
|
"Mää oisin kyl heilauttanu kaarimiekkaa, jos oisin ehtiny sinne asti. Must hää vois odottaa alkuhärkii, kunnes meiän tutkimukset on tehtynä, koska voi olla et koht tarvittais kumminkii isompaa nuotioo, et menist sit ees kerralla. Parist keihäksest ei mun mielest ees hirveet nuotioo tehä. Ehkä annetaan se vaan virralle?" Mombasa aprikoi koboldin kohtalosta ja elämästä yleensä. "Ei kyl nyt pitäis mennä jo, varotus menee perille, joten parempi olla semmoset turmion airuet ku esitettiinki, tai ne tulee koht nauraa kun ihmettelee et mis myö ollaan, ja tääl osotetaan hartautta heiän kaatuneelleen!"
|
|
"Sanoissasi on perää, Mombasa", Meilin myönnyttelee, vilkaisten hieman huolestuneena käytävään, jonne koboldi katosi ja Moeki jo kuikuilee. "En tietenkään vastusta polttamista, mutta ehkä voisimme odottaa, että saamme tutkittua käytävää hieman pidemmälle. Jo pelkästään senkin vuoksi, ettemme turhaan savusta itseämme..." paladiini empii. "Jos tämä sopii kaikille, niin jatketaan peremmälle?"
Nainen vilkaisee kysyvästi muihin, tai ainakin niihin, joilla voisi edes olettaa olevan asiaan jonkinlaista mielenkiintoa, kumartuen samalla asettelemaan matelijaolennon käpälät ja keihään ruumiin rinnan päällä. Terävien pikku hampaiden välistä elottomana lerppuva pitkä kieli ja maagisten ohjusten ja miekaniskun teloma ruumiis eivät kuitenkaan varsinaisesti hengi ikuista rauhaa. Paladiini huokaisee, lähtien sitten Moekin perään etulinjaan, mutisten jotain itsekseen tieniksi.
|
|
"Mä muistuttaisin kans et me ollaan luolassa, missä ilma ei vaihdu kauheen hyvin. Eli jos aattelit ruveta grillaamaan tota koboldia, niin tääl on kohta aika muhkea palavan koboldin aromi. Entä jos vaik kannat sen raadon pihalle ja teet tulet siellä. Tai ootat kunnes me on tutkittu nää luolat, just niinku Mombasa tossa sano?"
Tiberius tähyilee luolaa eteenpäin, paenneen koboldin suuntaan. "Luola jatkuu tonne, eiks me vaan jatketa?"
Tiennäyttäjät lopulta lähtevät etenemään käytävää pitkin, minne koboldikin karkasi. Tovin matkattua he törmäävät uudestaan tähän koboldiin. Tällä kertaa tosin otus ei ole oikein vastaanottavainen; siitä on jäljellä lähinnä luut ja hieman lihan rippeitä, eittämättä jokin iljettävä otus on syönyt sen elävältä ja painunut jonnekin sulattelemaan.
Käytävillä tosin kaikuu jostain kauempaa puhetta, jotain kerrontaa. Hieman lähemmäs päästessä ja ääntä kuulostellessa kukin äkkää sen olevan melko tuttu ääni. Sehän on Janira! Vaikkei sanoista kaiun vuoksi selvää saa, on hänen puheensa rytmi tunnistettavissa. Sitten kuuluu voimakas kalahdus, ja jyrisevä mylvintä. Minotauri taistelee yhä puolituisen kanssa! Tiennäyttäjät lähtevät rivakasti kulkemaan käytävää eteenpäin ja lopulta alkavat nähdä auringonvalon heijastusta liukkailta luolan seiniltä, ja lopulta pääsevät maan pinnalle. Auringon mukava paiste on tervetullutta vaihtelua sinivihreääseen sienivaloon.
Aukeava näkymä on jonkinlainen laakso, jonka lävitse kulkee vuolas joskin kapea virta. Yksinäinen parru on kaadettu virran päälle eräänlaiseksi sillaksi vaikkakin sen päälle roiskuu voimakkaasti vettä purosta tehden siitä liukkaan. Rehevä aluskasvillisuus kummallakin puolella virtaa kohoaa helposti reisiin asti, antaen hieman suojaa ja mahdollisuuksia pikkuotuksille piileskellä. Miltei heti luolan suulta oikealle eli länteen nousee 20 jalan (6 metrin) korkeuteen, ja sen reunalla on ulkoneva kieleke.
Vuolaan virran toisella puolella minotauri raivon vallassa taistelee yhä pahasti haavoittunutta Janiraa vastaan. Se heiluttaa suurta kaksiteräistä kirvestään, joka jo kaukaa näyttää kärsineen jotain vahinkoa. Puolituisen väistelessä kuolettavia iskuja, mylvii minotauri kirouksia pientä kiusankappaletta kohtaan. Ja yhtä lailla Janira väsyneenä laukoo omaa sanastoaan minotaurille.
4
5
8
6
3
7
1
2
1. kierros
Janira (??/25, fatigued)
----
Minotauri
----
Mosuah, Alistina, Meilin, Moeki, Tiberius, Mombasa
Janira ottaa askeleen taaksepäin ja väsyneenä yhä jaksaa taistella häntä valtavasti suurempaa hirviötä vastaan. Hän heilauttaa piiskaansa, yrittäen napata suurkirveen tämän käsistä. Hän jatkaa yhä jo aiemmin luolasta kuulemaa rohkaisevaa tarinaa.
"Ja Selmius Fosterin kilpa maridia ja efreetiä vastaan Jalmerayn saarella osoitti ja opetti meille, ettei mikään ole todellisuudessa mahdotonta, ja kuinka jokaisessa tilanteessa on voiton ainekset!"
Janira parahtaa pahemman kerran kun piiska kyllä kiertyy aseen ympärille, mutta väkivahva minotauri saa nykäistyä ruoskan pois puolituisen käsistä, ja se tippuu hieman liian lähellä minotauria maahan. Janira on nyt aseeton lukuun ottamatta hänen selässä olevaa kevyttä varsijousta.
[/dice]
[spoiler=Jättiä]"Nyt minä sain sinut, sittisontiainen!"
Minotauri käy ahnaasti puolituisen kimppuun tämän menetettyä aseensa. Se heilauttaa suurkirvestään isossa kaaressa ja läimäyttää sillä voimakkaasti Janiraa. Ellei puolituinen ehtisi reagoida ja kääntyä selin varsijousen ottaessa vahinkoa vastaan, olisi Janira varmasti nyt kahtena osana. Nyt kuitenkin suurkirves rikkoo varsijousen täydellisesti puusepelin lentäessä valtavissa kaarissa ja jättäen pitkän, syvän vuotavan haavan Janiran selkään. Puolituinen ei näytä liikkuvan.
Minotauri äkkää luolastosta rynnineen joukkion pienen lehvikön takaa, ja kääntyy heitä kohti puhahtaen voimakkaasti. Se astelee virran luokse ja paukuttaa nyrkillään rintakehäänsä.
1. kierros
Janira (-??/25, fatigued)
----
Minotauri
----
Mosuah, Alistina, Meilin, Moeki, Tiberius, Mombasa
|
|
Mombasa jyrisee ja murisee innostuksesta havaitessaan uudestaan valtavan härkämiehen, mutta samalla tajutessaan sen murskaavan väistämättä Janiran sorkkiinsa, jos poluttajat eivät äkkiä ryhdy toimeen. Hän säntää enempiä miettimättä Meilinin perään ja riuhtaisee torvensa kouriinsa. Siihen hän puhaltaa keuhkojensa täydellä voimalla, mikä aiheuttaa muhkean korvissa pauhaavan töräyksen, joka innostaa seuruetta vastaamaan minotaurin raivoon vielä suuremmalla alkuhäristä sikiävällä uhmalla ja tuhovoimalla.
|
|
"Oho, no ei se sit päästykään karkuun. No hitto, ei kai täs auta kuin..." Tiberiuksen puhe hautautuu kuitenkin pian Mombasan torven mylvintään. Soivaa korvaansa raapien velho lähtee kävelemään eteenpäin, jättäen puol'örkin 'musisoinnin omaan arvoonsa.
Nurmiaukealta on vielä sopivan turvallinen matka vastustajaan, mutta minotauri on kuitenkin riittävän lähellä Tiberiuksen hyökkäyksille. Niinpä velho lähettää viimeiset maagiset nuolensa härkämiestä kohti, vaikkei uskokaan että niiden voima riittäisi kaatamaan jätin.
Tiberiuksen ohjus osuu kyllä minotauriin, mutta kumoon se ei sitä kellauta. Härkähirviö ärjyy entistäkin vihaisempana ja kärttyisämpänä, ja polsiikin vaivalloisesti virran yli Alistinan luokse, valmistautuen iskemään tämän suurkirveellä tainnoksiin.
2. kierros
Janira (-??/25, fatigued)
----
Minotauri (7 damage)
----
Mosuah, Alistina, Meilin, Moeki, Tiberius, Mombasa
|
|
"Suosittelen väistämään ton iskuja. Rikki tai ei, toi kirves näyttää siltä et tekee kipeetä!"
Pääasia on tietysti se, että eturintamassa on joku muu kuin herra itse. Tiberius tekee kuitenkin parhaansa, että härkämies saadaan maihin mahdollisimman pian. Velho jatkaa taikuuden tulitusta, mutta maagisten nuolten loppuessa hän joutuu vaihtamaan heikompitehoisiin voimanuoliin.
|
|
Meilin hiljentää askeliaan, liikkuen kierrellen lähemmäksi jättimäistä petoa, yrittäen ennakoida mahdollista kirveeniskua. Tuskastuttava epävarmuus jäytää naisen mieltä: rynnätäkkö pelastamaan mahdollisesti kuolevaa Janiraa vai jäädääkö taistelemaan pedon kanssa. Toisaalta, pedon päästäminen tovereideni kimppuun olisi myös väärin ja voisi johtaa lisäuhreihin... Jospa vain saisin sen houkuteltua jotenkin perääni!" nainen miettii epätoivoisesti.
Tiberiuksen pieni valoammus osuu taas minotauriin, joka lähinnä hurjistaa ja ärsyyntyy pienestä kutittelusta. Meilinin lähestyessä minotauri nappaa kirveen käteensä ja heilauttaa sitä pelottavalla voimalla tianilaista kohti. Mutta tähdet ovat selvästi oikeissa asennoissa, sillä juurikin se pieni puu, jonka suojaan nainen ehti, vastaanottaa kirveen tuhoavan voiman, ja katkeaakin puolimatkasta kahtia. Minotauri ärjyy vihaisena ihmisen väistäessä iskun.
2. kierros
Janira (-??/25, fatigued)
----
Minotauri (10 damage)
----
Mosuah, Alistina, Meilin, Moeki, Tiberius, Mombasa
|
|
Päästyään minotaurin lähelle Alistina valmistautuu taistoon ja murahtaa örkiksi jotain räpäyttäen silmiään, jolloin ne muuttuvat valkoisen hohtavaksi. Seppä virnistää ilkeästi torahampaat vilahtaen, ja nostaa vasaran molemmin käsin ilmaan. Hän karjahtaa örkinkielellä jopa häneen verrattuna suurelle vastukselle haastaen tämän ja saadakseen sen huomion, ja käy sitten vasarallaan sen kimppuun.
Minotauri kiinnittää huomiotaan inhottavaan tianilaisnaiseen, eikä huomaa lähemmäs astuvaa puoliörkkinaista ja tämän suurta vasaraa. Alistinan maansärkijän isku pakottaa minotaurin olkapään pois paikoiltaan, ja kivun karjaisu kadottaa viimeisetkin linnut pois lähimmistä puista.
2. kierros
Janira (-??/25, fatigued)
----
Minotauri (30 damage)
----
Mosuah, Alistina, Meilin, Moeki, Tiberius, Mombasa
Janira ei ole hievahtanutkaan paikaltaan.
Alistinan iskusta hurjistunut on pahasti vammautunut ja yrittää naksauttaa olkapäänsä takaisin paikoilleen. Tässä epäonnistuen se katsahtaa epäillen puoliörkkinaista ja ottaa pari askelta takaperin ennen kuin kääntyy ja olkapäätään pidellen lähtee tarpomaan poispäin minkä ehtii. Virta ei tunnu tuottavan hankaluuksia sen voimakkaille kaviojaloille.
3. kierros
Janira (-??/25, ?, prone, fatigued)
----
Minotauri (30 damage)
----
Mosuah, Alistina, Meilin, Moeki, Tiberius, Mombasa
|
|
"Pysy kaukana Janirasta, senkin pelkuri!" kauhistunut Meilin kirkuu minotaurille, pudottaen miekkansa ja kilpensä ja liikkuen lähemmäksi virtaa. Liikkeen aikana nainen tempaisee lyhytjousen selästään ja lasauttaa nuolen kohti otusta.
Johtuen joko paniikista tai Mombasan musisoinnista nainen kuitenkin soheltaa ja nuoli lähtee ties minne, hädin tuskin välttäen Janiran.
|
|
Mombasa muhkuu maireasti onnesta, kun minotauri pakenee tiennäyttäjien tapparien ulottuvilta. Hän äkkää juosta tukkia pitkin vastarannalle, mutta malttaa olla ryntäämättä aivan pedon ulottuville. "Sinä takkuturkki olet sentään oppinut arohäriltä kyvyn paeta hyvän sään ajoissa, näytä vielä turpasi täällä ja lyödään se poskelle. Mene jos henkes on kallis!" hän muhkuu uhkaavasti yleiskielellä. Samalla torvensointi joka kumpusi härkien alkuvoimaa vaimenee kuulumattomiin.
Mombasa onnistuu taiteilemaan itsensä tukin päälle nolaamatta itseään, ja torven jylinä saa minotaurinkin hätkähtämään tämän löntystäessä pakoon. Se vilkaisee olkan ylitse ja vaikuttaa siltä, että se on ymmärtänyt viestin.
Kavioiden nopea juoksu kuuluu vielä pitkän tovin, ja ryhmä pääsee lopulta virran toiselle puolelle. Janiran luokse päästyään he huojennuksekseen toteavat, että puolituinen hengittää yhä.
|
|
Tiberius lähettää vielä yhden ohjuksen minotaurin perään, mutta on pääasiassa onnellinen että otus päätti ottaa jalat alleen.
Härkämiehen kadottua näkyvistä velho seuraa muuta ryhmää kaatuneen puolituisen luo. "Huh, on se viel hengissä," Tiberius sanoo, äänessään poikkeuksellisesti hieman aitoa huolta ja helpotusta. "Te jumalten ja henkien seuraajat varmaan osaatte hoitaa tän neidin pystyyn."
|
|
Alistina myhäili tyytyväisenä kohdatessaan minotaurin katseen, ja tämän lähdettyä lipettiin hän nostaa vasaran olalleen
Hän puistelee sitten päätään. Silmät lakkaavat hohtamasta ja puoliörkki puhahtaa. Seppä on tosin hiukan hämillään ettei tulle oloaan uupuneeksi. Liekö lajisensa torvella jotain asiaa.
Alistina rämpii sitten takaisin rannalle muiden luokse. "Onko hän kunnossa?"
|
|
Myös Mosuah tulee muiden luo maassa makaavan Janiran viereen. "Hyvin tehty, toverit. Melkoisen iskun sinä sille annoitkin, Alistina", hän sanoo hymyillen, mutta vakavoituu sitten kumartuessaan Janiran viereen.
"Kutsun pyhyyttä, toivottavasti Janiran ei ole liian pahasti vahingoittunut", Mosuah sanoo, ja nostaa toisen kätensä ylös. Sitten hän mutisee epäselvästi jotakin ja lämmin aalto pyyhkäisee koko ryhmän yli, ja on aivan kuin jokin tavoittamaton elämän alkuvoima koskettaisi kaikkia ja toisi ryhtiä heidän olemukseensa.
|
|
Meilinkin sinkauttaa Tiberiuksen maagisen vasaman seuraksi vielä oman nuolen, toivoen, ettei ainakaan tämä nimenomainen minotauri enää jäisi näille seuduille pyörimään.
Valitettavasti jännettä pitelevät sormet hieman vavahtavat kriittisellä hetkellä, eikä nuoli lennä edes toispuol jokkee.
Muiden jo siirtyessä yli joen Meilin purkaa ripeäotteisesti yltään lähes kaikki kantamuksensa lukuunottamatta haarniskaansa, käy noutamassa katanansa ja astelee sitten varovaisesti ja hi-taas-ti viimeisenä yli tukista, saapuen paikalle parahiksi Mosuahin kanavoidessa parantavaa energiaa.
Nainen säpsähtää hieman oudon energian havahduttaessa jotakin kesytöntä hänen mielensä perukoilla, mutta tämä tuntemus väistyy nopeasti paladiinin huolestuneen katseen kääntyessä tarkastelemaan Janiran olemusta. Meilin etsii puolituisnaisen kasvoilta merkkejä tajun palaamisesta.
Janira alkaa availla silmiään Mosuahin toisen pyhän energian aallon jälkeen, vaivalloisesti nousten kyynerpäiden varaan makaamaan. "Oijoi, se oli liian lähellä", hän voivottelee silmiään hieroen, ikään kuin olisi juuri herännyt. "Missä se minotauri on? Ei näy... pötkikö se pakoon? Jopas jotakin, olettekin paljon etevämpiä taistelijoita kuin olisin voinut kuvitellakaan!"
Janira nousee ylös ja silminnähden ylistää tiennäyttäjien toimia, kysellen tarkentavasti mitä taistelussa tapahtui, kuka löi ketä, kompaistuko joku oksaan, kastuivatko vaatteet, ynnä muita yhdentekeviä yksityiskohtia. Äkkiä hän kuitenkin äkkää keskittyvänsä aivan olemattomiin asioihin.
"Niin, ne luolat, tosiaan, niitähän varten me tänne ensikädessä tulimmekin! No, kävitte siellä, mitä kaikkea löysitte? Teittehän tarkat muistiinpanot kaikesta?"
|
|
Moeki antaa ruoskan takaisin Janiralle, kun tämä on ehtinyt vähän rauhoittua. ”Toki, meillä on hyvät kirjoitukset kaikesta! Ainakin oletan, että nämä kelpaavat”, hän sanoo ja näyttää kirjastaan. ”Luulen, että saimme luolan nyt kartoitettua, mutta haluaisin vielä palata hetkeksi. Haluaisin tarkistaa kartan vielä kerran ja viedä uutiset kuolleesta dhampirista sille kidusmiehelle. He varmaan arvostavat, kun kuulevat, että luola ei ole enää niin vaarallinen. Oliko meillä mitään muuta tekemättä?” hän kysyy muilta, lähinnä Mosuahilta, joka on myös pitänyt kirjaa asioista.
|
|
Janiran palatessa elävien kirjoihin Mosuah hymyilee tälle. "Taisit saada aika tällin, onneksi se ei osunut sinuun pahemmin", mies sanoo.
Puolituisen puheenvuoron jälkeen Mosuah vastaa tälle: "Ei, Moeki, eipä meillä tainnut olla muuta tekemistä. Näytähän miltä piirtämäsi kartta näyttää, voimme vertailla näitä..." Mosuah kaivaa tekemänsä kartan esille ja syventyy vertaamaan sitä Moekin tekemään, kommentoiden piirrosta hiljaisella äänellä aika ajoin pienten erojen ilmetessä.
|
|
Alistinaa puistattaa positiivisen energian aalto, kuten mikä tahansa parantaminen, ja hän pyyhkäisee alitajuisesti käsivarsiaan kuin puistellen pölyä pois.
Janiran toettua puol'örkki kumartuu alas nojaamaan toiseen polveensa. "Luolassa tosiaan oli kuollut vampyyrinsukuinen otus, ja kuuro azlantilainen. Sen vesiotuksen mukaan heitä olisi täällä enemmän, ja heille tämä paikka on niinkuin temppeli." Alistina kertoo ja vetää vaaleita hiuksia silmiltään. "Miten sinä pääsit tänne, onko tänne toinen sisäänkäynti?"
|
|
"Höö hyvi sää väsytystaistelit tän tauriin kaa, mut ei härkii voi ottaa liian kevyesti. Aik, hyvin kävi et saatiin se lopult karkumatkalle. Ömm, mää kanssa oon piirustellu. Näyttis et luola o noitten vesimiehien temppeli, niinku Arodenille ja Absolimin synnylleki. Oli siel viel niit koboltei, ku meinattiin jo theä niil hautarovio keihäksistä. Eiks niit pitänyt olla viel enemmäki jossain, niit koboltei?" Mombasa artikuloi ontosti maskinsa takaa.
|
|
Meilin nyökyttelee muiden puheenvuoroille. "Tärkeintä, että olet kunnossa...Luolia ehtivät varmasti vielä monetkin Polunnäyttäjät tutkia, vaikkemme me kaikkea olisi huomanneetkaan", nainen toteaa puolituisbardille helpottuneena. "Eräänlainen temppeli se tosiaan tuntui kidusmiehille olevan... Tapasimme tosin vain yhden. Samassa, jossa hän oli meditoimassa, oli myös Absalomin pienoismalli... Toisessa näimme Arodenin hyveitä kuvaavan suurikokoisen freskon", nainen toteaa, mennen mietteliään näköiseksi, ennen kuin lisää lämpimästi hymyillen puolituisen suuntaan: "Moeki voi varmasti kertoa freskosta lisää."
"Olisi kyllä ehdottomasti hyvä vielä palata tapaamamme kidusmiehen luokse kertomaan, ettei ainakaan dhampirista ja koboldista tarvitse olla huolissaan. Lisäksi tämä löytämämme viittakin pitänee nyt palauttaa hänelle, kun emme muita hänen kaltaisiaan täällä tavanneet", tianilainen ehdottaa muulle seurueelle. "Ai niin, ja tietenkin saat takaisin meille lainaamasi tavarat, ne ovat tuolla minun muiden tavaroideni joukossa", hän toteaa vapautuneesti Janiralle hymyillen, viittoen joen toiselle puolelle.
|
|
"Joo, Se kidustyyppi sano et siellon ollu kaikenlaisia vaaroja niissä tunneleissa. Mut olisko ollu sit vaan ne lurkit, joita me pistettiin pataan. Ai nii, ne koboldit puhu jostain pomosta. Olisko niitä isompikin kööri jossain. Mut siis toverit täs summas aika hyvin sen kidusmiehen, ei mulla siitä sen enempää. "