Deussun pelilauta.fi #5-08 The Confirmation (Inactive)

Game Master Deussu

Alistinan aamu alkoi hitaasti, sepän ollessa aamu-uninen ja hän on lähinnä löntystänyt muiden mukana ja puoliunessa pakannut tavaransa. Hän kulkee taas joukon viimeisenä ja haukottelee leveästi, silmät puoliummessa. Hän ei pistä merkille keskustelua kompassista; nainen on vieläkin vähän tokkurassa ja kiinnittää huomionsa mielummin olemaan kompastumatta.

Meilin kävelee eteenpäin tyytyväisenä oloonsa. Maasto on verrattain helppokulkuista vuoristoon verrattuna, eilispäivän kolotukset ovat muisto vain ja puiden suoma varjo tylsistyttää auringon säteistä hiostavimman terän. Sinänsä paladiini pitää auringonpaistetta hyvänä merkkinä tehtävän onnistumisen kannalta.

"Kuulostaa hyödylliseltä", nainen virkkoo vastauksena Moekille, kysyen edempänä kulkevalta Janiralta: "Mihin aikaan arvioisit meidän saapuvan luolille? Onko edessä jotakin erityisen vaikekulkuista maastoa vielä tiedossa, soita, joen ylityksiä tai sen sellaista?"

Janiran vastattua Meilin vilkaisee uteliaasti Moekiin: "Suo anteeksi, jos utelen, mutta muisteletko jotain hauskaa kommellusta edelliseltä tehtävältäsi, vai mikä sinua hymyilyttää?" Meilin kysyy ystävällisesti hymyillen.

Moeki jatkaa hymyilyä ja vastaa: ”Hymyilen ihan hymyilemisen ilosta! Kotipuolessa ihmiset katsoivat melkein aina kieroon – oma perhe ei sentään – mutta täällä jopa puoliörkit hymyilevät joskus takaisin. Se on mukava tunne.”

"Tämä veijariksi kutsuttu kapistus on ominainen tiennäyttäjäagenteilla", Janira aloittaa, näyttäen kompassia, kohottaen sen päänsä yläpuolelle. Mosuahille hän nyökkää. "No, niissä on tiettyjä valintaperusteita liittyen tiennäyttäjän rahalliseen tilanteeseen ja muuhun semmoiseen. Joillakin konfirmaatioon osallistuneilla saattaa jopa oma veijari ollakin jo!" Janira luo merkitsevän katsee Tiberiukseen, joka koko tehtävää kutsui leikiksi ja kertoi olleensa jo aiemmin kenttätehtävissä.

"Tämä veijari, sen lisäksi että toimii kompassina, sisältää myös pientä taikuutta", Janira jatkaa, käännellen kompassin kantta heijastaen auringon valoa eri suuntiin. "Sillä on muun muassa kyky luoda valoa aivan kuten sillä loitsulla, mitä velhokouluissa miltei ensimmäiseksi opetetaan. Ja iouni kivet resonoivat näiden kanssa kukin omalla tavallaan, luoden mitä erikoisempia vaikutuksia käyttäjälleen. Niistä on suurloosissa parempikin opus, suosittelen lukemaan." Puolituisen hymy ei hyydy selostaessaan taikaesineen ominaisuuksia, vaikka kuuntelijana onkin melko metsäläiseksi itsensä esittänyt Mombasa.

Janira on vastaamassa jo Meilinin kysymykseen, kun puskien kahina keskeyttää hänet.

Verenhimoiset inhottavat ötökät lähtevät heti pusikoistaan kipittämään tiennäyttäjiä kohti. Yksi niistä pääsee säntämään oikopäätä Janiran kimppuun, hyppää korkealle puiden latvoihin, syöksyen Janiraa kohti ahnain hampain. Puraisu osuu juuri puolituisen ketjupaidan kohdalle kylkeen, eivätkä sen hampaat läpäise haarniskaa puolituisen onneksi.

Muut kirput yhtälailla tekevät mielettömän korkean loikan, häviten hetkeksi näköpiiristä, ja ilmestyen sitten yläilmoista Meilinin ja Mombasan kimppuun. Meilinin panssari on riittävän paksu ja kova estääkseen jättikirppujen hampaat, mutta Mombasan erämaisempi niittinahkapanssari ei estä pistoa. Vaikkei Mombasa sitä myöskään heti tunne, voi hän aavistaa kirppujen levittämän ties minkälaisia tauteja.

1. Kierros

Kirppu puna (charge), kirppu sini (charge), kirppu viher (charge)
----
Alistina, Meilin, Moeki, Mombasa (-2, tauti), Mosuah, Tiberius

"Pentele!" Janira älähtää ötökän ilmestyttyä yhtäkkiä puolituisen eteen. "Jättikirppuja! Verenhimoisia kirouksia! Muistakaa kitiinikuori, käyttäkää tylppiä aseita!"

Puolituinen ottaa ensitöikseen askeleen taaksepäin ja alkaa kertomaan rohkaisevaa tarinaa.

"Mikään metsän elikko, ei edes jättimäiseksi kasvanut käärme tai kirppu, ole koskaan ollut tiennäyttäjien tavoitteiden tiellä! Nämä luonnon epäsikiöt eivät osoita meille haastetta tai estettä, ja ne raivataan tieltämme pois suuremman aatteen edestä!"

Inspire courage +1, eli +1 osumiseen, vahinkoon ja pelastusheittoihin pelkoa vastaan.

"Veijari? Eikse oo sellanen mitä heilutellaan kapakassa kun halutaan tehdä vaikutus naisiin? Tai illaan päätteksi isketään pöydälle kun katsotaan kuka on kovin jätkä. Mut ei mulla sellaista ole, ei niitä oo mitenkään ilmaiseksi jaeltu. Loosilla joku niitä kaupitteli, mutta mulla oli parempaa käyttöä rahalle."

Tiberiuksen selitys keskeytyy kun jättikirput loikkaavat ryhmän kimppuun, ja velho säpsähtää pari askelta taaksepäin. "Hyi saatana, miten isoja! Mä kun luulin että oli nähnyt jo pahimman kirput ja satiaiset Magnimarin huorakortteleissa..."

Mutta toimettomaksi velho ei jää, vaan alkaa välittömästi messuta loitsusanoja. Ja pian ojennetuista etusormista sinkahtaa maagiset ohjukset kohti kirppuja, iskeytyen perille yllätävällä voimalla.

Toppling magic missile @Kirppu puna, damage: 1d4 + 2 ⇒ (1) + 2 = 3
Toppling magic missile @Kirppu puna, Trip: 1d20 + 8 ⇒ (3) + 8 = 11
Toppling magic missile @Kirppu sini, damage: 1d4 + 1 ⇒ (1) + 1 = 2
Toppling magic missile @Kirppu sini, Trip: 1d20 + 8 ⇒ (19) + 8 = 27

En tiedä tulisiko Inspire courage tuohon trippaukseen. Varmaankin, mutta sitä ei ole tuohon laskettu

Moeki vilkuilee Tiberiusta jokseenkin epäilevästi. Mies ei vaikuta ollenkaan oppineelta velholta.

Kun jättikirput rynnistävät kimppuun, Moeki pelästyy lievästi mutta ei anna sen näkyä ulospäin. Ne ovat siis pelkkiä kirppuja ja vain sattuvat jostain syystä olemaan hyvin isoja. Hän tiputtaa säkkinsä ja reppunsa ja ottaa esiin hienon hopean värisenä kiiltävän tikarinsa.

Jos repun tiputtaminen on free (tai swift), liikutaan vielä flankiin tai lähemmäs flankia, mutta ei niin, että joutuisi ottamaan AoO:sta.

"Sarenrae armahda, mitä luonnonoikkuja nämä ovat?!" Meilin kirahtaa inhon ilmein. Naisen huudahdus sekoittuu erikoisella tavalla Tiberiuksen ruokottomaan kielenkäyttöön.

Maagin energiavasamoiden ruhjoessa kahta muuta kirppua, paladiini loikkii hieman etäämmälle, väistellen ötökän leukoja ja samalla tavoitellen käsiinsä reppunsa sivuun sidotun hopeoidun vasaran, jolla humauttaa kolmatta verenimijää.

Move:Liikahdellaan nyt se max. 10 ft., siten, että pääsee lähemmäksi Janiraa, mutta että reach-aseella osuu edelleen Viher-Kirppuun. Oletan difficult terrainin aluskasvillisuuden vuoksi, kun Meilin ei osaa hyppiä kuin kirppu. Moven aikana ase esiin

Attack: Mwk. lucerne hammer @ Kirppu viher; 1d20+STR+BAB+mwk+Insp: 1d20 + 3 + 2 + 1 + 1 ⇒ (20) + 3 + 2 + 1 + 1 = 27

Mahd. vaurio @ Kirppu viher; 1d12+STRx1.5+Insp: 1d12 + 4 + 1 ⇒ (2) + 4 + 1 = 7

Crit conf.: Mwk. lucerne hammer @ Kirppu viher; 1d20+STR+BAB+mwk+Insp: 1d20 + 3 + 2 + 1 + 1 ⇒ (5) + 3 + 2 + 1 + 1 = 12

Osuisko hillittömällä tuurilla charged-AC:hen...?

Mahd. vaurio @ Kirppu viher; 1d12+STRx1.5+Insp: 1d12 + 4 + 1 ⇒ (6) + 4 + 1 = 11

Voi aivopierujen äiti. Unohdin linkata sitten sen kartan alkuunsa. Se on nyt sitten tässä. Jatkossa myös tuolla yläpalkissa.

Tiberiuksen eriskummalliset maagiset ohjukset iskeytyvät kahteen jättikirppuun. Kummatkin kirput nousevat hetkellisesti ilmaan taikavoimasta ja tömähtää sitten ketarat ojossa maahan.

Kolmas kirppu vaikuttaa melkein pääsevän pälkähästä, mutta sitten Meilinin pitkävasara lyö etäältä valtavalla momentilla märäksi läntiksi, muistoksi multaan. Sitä kirppua ei ainakaan saa virvoitettua omiin kokoelmiin.

1. Kierros

Kirppu puna (-3, prone, charge), kirppu sini (-2, prone, charge), kirppu viher (-18, dead, charge)
----
Alistina, Meilin, Moeki, Mombasa (-2, tauti), Mosuah, Tiberius

Lihavoiduilla hahmoilla (heh) on vielä vuoro käyttämättä.

Alistina säpsähtää tokkurastaan hereille muiden huutaessa ja jää hämmentyneenä hetkeksi katsomaan otuksia. Isoja.
Hän puistelee päätään ja pudottaa repun selästään, ottaen suuren vasaransa käsiinsä. Huomatessaan Mombasan saavan osumaa lähellä seppä astuu lähemmäs ja yrittää humauttaa purevaa kirppua vasarallaan. Olkoon örkki tai mikä tahansa, se on silti meikäläisiä.

Alistinan leka murskaa vaivattoman oloisesti toisen jäljelläolevista jättikirpuista, murtaen pahasti sen kuoren. Ötökän jalat sätkivät hitusen sen maatessa verta vuotavana.

1. Kierros

Kirppu puna (-16, prone, charge), kirppu sini (-2, prone, charge), kirppu viher (-18, dead, charge)
----
Alistina, Meilin, Moeki, Mombasa (-2, tauti), Mosuah, Tiberius

Lihavoiduilla hahmoilla (heh) on vielä vuoro käyttämättä.

Mosuahin silmät suurenevat kirppujen hypätessä esiin ja hänen kasvonsa kalpenevat. Pian mies kuitenkin voittaa säikähdyksensä, ja saa lisäuskoa kumppaneidensa menestyksekkäästä taistelemisesta. "Hyvä hyvä, näyttäkää niille!", hän kannustaa tovereitaan ja ottaa pitkäkeihään esiin. Nähtyään muiden kirppujen kaatuneen Mosuah siirtyy iskuetäisyydelle viimeisestä ötökästä ja iskee tätä keihäällään.

Osuma: 1d20 + 0 ⇒ (16) + 0 = 16

Mahdollinen vahinko: 1d8 + 0 ⇒ (1) + 0 = 1

Keihäs esiin (move), 5-ft. step ja lyönti.

Mosuahin keihäs kimpoaa kovasta kitiinikuoresta harmittomasti pois.

1. Kierros

Kirppu puna (-16, prone, charge), kirppu sini (-2, prone, charge), kirppu viher (-18, dead, charge)
----
Alistina, Meilin, Moeki, Mombasa (-2, tauti), Mosuah, Tiberius

Lihavoiduilla hahmoilla (heh) on vielä vuoro käyttämättä.

Mombasa ei näytä tajuavan kurjaa kohtaloaan kirpun hampaissa, mutta jo pysähdyttyään ja oudun hiljaa sitä tovin tuijotettuaan ärjähtää raivoisasti ja lyö viimeistä otusta nyrkillään "Härät sinut tallokoon senkin vereenimijähh!

Unarmed attack, provokes.: 1d20 + 3 + 1 ⇒ (3) + 3 + 1 = 7
Unarmed attack damage: 1d3 + 4 + 1 ⇒ (2) + 4 + 1 = 7

Kiitos sen, että jättikirppu on maassa, ei se ehdi luikerrella pois Mombasan ison nyrkin tieltä. Isku on kova, kirpun kuori vääntyy iskun voimasta, ja ötökkä aloittaa pitkän unensa pökerryksissään.

Taistelu ohi.

Jättikirput eivät juuri jättäneet jälkeensä mitään suurta vahinkoa, mitä nyt hieman säikäyttivät kun puskista hyppivät päälle. Mombasan haava tosin vaikuttaa inhottavalta, ja sen ympärillä on nähtävissä kirpun verta. Kuten sanottu, kirput kantavat tauteja.

"Sepä kävi... nopeasti", Janira toteaa hämmästyksissään ja lopettaa rohkaisevan kertomuksensa miltei ennen kuin se ehti alkaakaan. Hän katsoo kutakin ryhmän jäsentä ja nyökyttelee hyväksyvästi. "Teillä tuskin tulee olemaan ongelmia tilanteissa, jotka vaativat vastaavanlaista, öh, väkivaltaista otetta. Ja hyvä niin! Näitä öhkömönkiäisiä, jotka jostain syystä aina yrittävät uida liiveihin ja viedä pihkuisen elämän kehosta, tuntuu löytyvän ihan mistä tahansa maailmankolkasta. Mistä lie sekin johtuu."

Puolituinen huomaa Mombasan pienen haavan ja katsoo puoliörkkiä kysyvästi. "Tarvitsetko tuota haavaa varten jotain? Ei näytä järin vakavalta."

Moeki seisoo hetken kuin odottaen, että tulisiko jostain lisää ötököitä. Onneksi ei tule, ja ehkä se pulssikin alkaa tästä hiljalleen tasaantumaan. Hän vilkuilee Mombasan haavaa hieman. ”Kai se kannattaisi puhdistaa tai jotain?”

Hän hakee myös reppunsa ja säkkinsä takaisin.

Maski kätkee Mombasan epätietoisen ilmeen haavan syntymästä - saatikka sen vaarallisuudesta. "Emmää tiiä, se vähän kutisee vaan. Josko se paranis ittestään?", hän mörisee epävarman oloisesti.

Yyh, vastenmielisiä olentoja" Meilin mutisee laittaessaan pitkävasaransa takaisin paikallaan. "Hyvä loitsu, Tiberius", hän toteaa maagille vain aavistuksen vastentahtoisen kuuloisena, ennen kuin harppoo lähemmäksi Mombasaa.

"Tuota, omien tietojeni mukaan, sinänsä varsin vähäisten tosin, se kyllä kannattaisi puhdistaa...Kirput kantavat kaikenlaisia tauteja" paladiini ehdottaa epävarmasti puoliörkkiä ja muita vilkuillen. "Annatko minun hieman vilkaista sitä? Joka tapauksessa se kannattaa sulkea, ei täällä erämaassa kannata kuljeskella iho rikkinäisenä. Puhuessaan nainen napsauttaa esiin parannussauvansa rannekotelostaan.

Jos Mombasa antaa luvan, niin CLW sauvasta. Jos Heal-checkillä pystyi myös yrittämään tunnistaa sairauksia, niin +4 Heal, mutta varmaankin onnistuu vasta oireiden perusteella taudin puhjettua, itämisajan jälkeen?

Heal: 1d20 + 4 ⇒ (6) + 4 = 10

Wand of CLW: 1d8 + 1 ⇒ (3) + 1 = 4

"Olivatpa tosiaan inhoja otuksia, hyh", Mosuah toteaa ja asettelee keihään takaisin selkäänsä. Hän seuraa uteliaana Meilinin parannustoimia. "Mikäs se tuommoinen sauva on?", hän kysyy viitaten parannustikkuun.

"Jaa tämäkö?" Meilin kysyy kulmakarvaansa ja parannustaikasauvaa kohottaen. "Tämä on tälläinen pienten haavojen sulkemiseen soveltuva parannustaikasauva. En oikein tiedä, miten se toimii... Minä vain kosketan sauvalla haavaa ja ajattelen Sarenraen valoa ja lämpöä ja sitten parantavaa energiaa vain jotenkin... virtaa minun ja sauvan lävitse" nainen selittää hieman neuvottoman kuuloisena.

"Joka tapauksessa", hän kiirehtii lisäämään, "sauvan ansiosta minun on mahdollista loitsia parannusta monta kertaa päivässä, mitä en ilman sauvaa ole vielä oppinut tekemään."

"Eikö sillä seurueella, jonka oppaana toimit Mwangissa, ollut näitä?" nainen kysyy uteliaasti. "Olen kuvitellut minua korkea-arvoisempien paladiinien puheiden perusteella, että nämä ovat melko tavallisia. Heiltä minä tämän sainkin, ilmeisesti eivät enää itse tarvinneet" tianilainen lopettaa, yrittäen parhaansa mukaan olla kuulostamatta nyreän kateelliselta.

Mombasa seisoo aloillaan kuin suolapatsas Meilinin parannuksen ajan, vaikka tikutus täyttää hänet lämpimällä ja hilpeällä tumteella. "Tattis. Ne pääs yllättää, mut raivohärän haastaminen on vaaraslist. Höh!", hän tyytyy toteamaan tilanteesta.

Janira hihittelee hieman Meilinin kömpelölle selitykselle.

"Nuo parannussauvat sisältävät osan siitä pyhästä magiasta, minkä pappi tai muu on taikaesineeseen sisällyttänyt. Käyttäjä, tai loitsija tässä tapauksessa, vapauttaa sitä magiaa mikä on varastoitu."

"Ette varmaankaan mieli noista otuksista mitään omintakeista kulttuurimuhennosta? Voimme arvatenkin jatkaa sitten matkaa?"

”Kulttuurimuhennosta? No heh!” kommentoi Moeki. ”Mennään vain. Minä osaan muuten myös käyttää noita taikatikkuja. Joskus. Se on vähän hankalaa yleensä.”

Tiberius nostaa sormensa huulilleen, ja puhaltaa siihen teatraalisesti. "Taikasormet, kato. Pystyy ihan mihin vaan," velho mainostaa ja iskee silmää Meilinille. "Mut hienoa työskentelyä, kaikki. Näköjään pysyy kaikilla lekat käsissä. Paitsi Mombasalle kyl ehdottaisin että hommaisit jonkun aseen. Voi tulla vastustajia joiden kans ei välttämättä mennä nyrkkitappeluun, mano-a-mano."

"Jeah, jatketaan vaan. Jos haluan kirppuja tai satiaisia, tiedän kyllä paikat mistä niitä saa"

"Höh, mul on kyl aseet ja varusteet mut ei tommone pikkukirppu oo vaivan arvonen et alkasin kurottelee. Oikee ase oikeeseen duuniin, niin joku loossis sano." Mombasa urahtaa Tiberiukselle ja heiluttelee roisisti selässä kannossa olevia falchionia sekä pientä nippua heittokeihäitä, samalla kun vain nupissa roikkuva aamuntähti lonkalla on heilahtaa ikävästi kohti polvea. Mombasan matka jatkuu kiroten ja sadatellen.

"No aivan varmasti tiedät..."" Meilin mutisee vastauksena Tiberiuksen kommenttiin, tarkastellessaan vielä nopeasti, että pakkauksen kiinnitykset ovat edelleen niin kuin pitää, eikä mitään varusteita päässyt taistelun tuoksinassa tipahtamaan maahan. Todettuaan kaiken olevan kunnossa, paladiini myönnyttelee muita: "Jatketaan vain."

"Janira, ennen taistelua kyselin arviotasi jäljelle olevasta matkasta... Mitä olitkaan sanomassa, ennen kuin kirput keskeyttivät?" paladiini kyselee keskustelusävyyn, yrittäen parhaansa mukaan sulkea korvistaan Mombasan värikkäät litaniat, samalla kun naisen jalat etsiskelevät jälleen sujuvaa vaellustahtia.

Alistina katsoo inhoavasti litistynyttä ötökkää ja pyyhkäisee vasaraansa maata vasten saadakseen suurimmat jäänteet pois. Hän nostaa sitten reppunsa takaisin selkään ja lähtee muiden perässä jatkamaan matkaa. Hänellä ei ole muuta kommentoitavaa, ötököitä kuin ötököitä.

"Tässä ei ole enää paljoa, muutamia tunteja, luulisin", Janira tuumailee, sormiaan taputellen huuliaan vasten ja katsellen eteenpäin polkua. "Ja mistä aiemmin puhuin? Jaa no taisi olla veijareista! Jaan suosituksia Kreighton Shainelle jahka saamme tehtävän suoritettua, ne ovat kuitenkin arvokkaita eikä niitä liikene ihan kaikille jaettavaksi."

"Mutta, hienosti toimittu! Unohdin jo perin onnitella, eivät nuo itseni kokoiset kirput kuitenkaan mikään jokapäiväinen näky ole. Pakataan kimpsumme ja kampsumme ja jatketaan ennen kuin niitä ilmestyy jostain kolosta lisää."

Ryhmä jatkaa taas matkaansa polkua pitkin, ja huolimatta eteen ilmaantuvista esteistä, kuten kaatuneista puista ja rehottavista aluskasvillisuudesta, Mosuah kykenee luonnon lähettiläänä ohjaamaan tiennäyttäjiä ohitse menettämättä enempää aikaa vaihtoehtoisen reitin etsimiseen. Janira on tyytyväinen ja myöskin yllättynyt, että Mwangilainen on niin sinut pohjoisemman metsän kanssa.

Tiheä metsä avautuu lopulta iltapäivän puolella laajaksi aukeaksi jyrkän kallion edustalla. Paksut köynnöskasvit peittävät kallioseinämää aina 10 metrin korkeuteen asti.

"Tämä tässä! Luolan sisäänkäynti on noiden kasvien takana!" Janira hihkuu innokkaana. Hän alkaa repimään kasvustoa irti seinämästä, paljastaen kapean raon kalliossa. "Tästä minä näin kidusmiesten menevän sisään!"

Kun Janira osoittaa ryhmää kohti luolan suuta, ympäröivät metsät heräävät yhtäkkiä eloon kun pienten lintujen siipien havina kertoo niiden pakenevan jotain näkymätöntä vaaraa ja suurta olentoa, joka tarpoo metsässä aluskasvillisuutta runnoen.

Puolituisen ilme synkkenee ja hän huolestuu silminnähtävästi. "Nopeasti, ottakaa suojaa ennen kuin mikä ikinä sieltä tuleekaan huomaa meidät!" Janira ohjeistaa pikaisesti, mutta aivan kuin hänen sanansa olisivat olleet enne, massiivinen sarvipäinen hirvitys rynnii puiden katveesta aukealle. Lähemmäs kolme metriä pitkä jykevärakenteinen punasilmäinen hirviö pitelee käsissään jättimäistä kirvestä, ja tämä härkäpäinen karjuu suunnattomalla vihalla huomatessaan tiennäyttäjät.

Janira nopeasti päättelee, ettei olento pysty rynnimään lyhyessä ajassa ryhmän kimppuun. "Minotauri! Pian! Ottakaa tämä laukku ja menkää luoliin! Suorittakaa tehtävä! Johdatan sen pois luolilta ja eksytän metsään, ja palaan heti kun voin! Nyt menkää!" Janira parahtaa vetäen reppunsa selästään ja heivaa sen luolan sisälle, loitsii pikaisen loitsun ja säntää minotauria kohti.

Miten toimitte?

Mosuah tuijottaa minotauria suu auki kykenemättä sanomaan mitään. Janiran sännättyä kohti minotauria mwangilainen alkaa kuitenkin siirtyä hitain, haparoivin askelin kohti luolan suuta, kykenemättä irrottamaan katsettaan lähestyvästä hirviöstä. Hän on silminnähden kauhuissaan ja neuvottoman oloinen.

Moeki seuraa kiinnostuneena Janiraa. Kun metsästä pölähtää minotauri, hän on hieman kahden vaiheilla, että ryntäisikö auttamaan vai tottelisiko. Vaaran edestä ei ole hyvä paeta, mutta toisaalta ei pidä myöskään tapattaa itseään, ja taas toisaalta Janira vaikuttaa siltä, että hän pärjäisi, kun kerran juoksee yksin otusta harhauttamaan. Moeki jää luolan suuaukolle köynnösten taakse epäröimään. Hän ei vieläkään näytä pelästyneeltä, vaikka sitä onkin, mutta hämmentyneeltä hän kyllä näyttää.

”Pitäisikö meidän kuitenkin auttaa...?” hän mumisee juuri ja juuri kuuluvasti.

Tiberiuksella ei kulu hetkeäkään aikaa epäröintiin tällaisessa tilanteessa. Nuori varisialainen on harppomassa kohti luolan suuta jo hyvän aikaa ennen kuin Janira antaa oman käskynsä. Puolituisen heittämä reppu ehtii kuitenkin ensimmäisenä luolaan sisälle, joten velho hidastaa vauhtiaan juuri sen verran että saa poimittua sen mukaansa.

"Nyt haneen, tyypit! Vamos! Toi on hitto minotauros, pistää tolla kirveellään teidän pilkkeeksi ennenkuin pääsette edes lyöntietäisyydelle. Kuulitte mitä neiti retkivalvoja sano, me hoidetaan tehtävä loppuun. Nyt ei kiihotuta häränpäistä, eikä saada sankarillisuuskohtauksia!" Viimeiset sanat oli osoitettu Mombasalle ja Meilinille.

Luolaan päästyään Tiberius kääntyy ympäri ja jää hengitys rahisten seuraamaan Janiran operaatiota. Kovasta puuskutuksestaan huolimatta hän kuulee Moekin pohdinnan. "Antaa... Janiran... nyt... hoitaa... Kuulit... mitä sanoi..." velho saa puuskutettua vastaukseksi.

Alistina kuunteli jo hyvän aikaa ennen ryminää omituista ääntä, ja hätkähtää otuksen tullessa esille. Hän nostaa vasaransa vaistomaisesti ylös, mutta Janiran käskyn kuullessaan lähtee hetken empimisen jälkeen pitkin harppauksin kohti luolan suuta. Hän ei huomaa ovensuulle ihmettelemään jäänyttä Moekia, ja kompastuu lyhyeen puolituiseen rojahtaen itse tämän yli luolan lattialle vasaroineen päivineen. Kaatumista soinnuttaa örkienkielinen vihainen manaaminen, jota ei ole osoitettu kenellekään.

"Helvettiläinen mikä mahti sonni! Mombasa murahtaa kunnioittavaan sävyyn ei-kenellekään, minotaurin lopulta havaittuaan. Hän katsoo epävarmasti luolan suuntaan sinkoutuvia tiennäyttäjä kokelaita, mutta pidempään uskalikkoa puolituista, joka lähtee yksin tuota valtavaa sarvipäätä uhkaamaan.

Toverin hylkääminen menee kyllä vähän Moekin yhteistyökäsitystä vastaan, mutta Janira on toisaalta se, joka on täällä eniten kykenevä tekemään itsenäisiä päätöksiä. Suurempi fyysinen shokki tulee, kun Alistina kompastuu häneen, mutta ainakaan hän ei itse lennä toimituksessa nurin. Lopulta myös hän perääntyy sisälle luolaan. Hän ei oikein osaa sanoa tapahtuneesta mitään. Sen sijaan hän tuijottaa Tiberiusta.

Käsky on kyllä käsky, mutta toisaalta, jos Janiralle tapahtuisi jotain, Meilin ei ole varma, pystyisikö hän elämään häpeänsä kanssa... "Parempi kuolla kunniallisena kuin elää kunniattomana." Paladiinin mielessä välähtää myös epäilys Janiran lyhyiden jalkojen kyvystä eksyttää valtava hirviö.

"Kuulitte, mitä Janira sanoi. Painukaa luolaan!" nainen sähähtää tovereilleen ja säntää puolituisen perään, vetäen esiin katanansa ja juostessaan vielä kilven käteensä, kutsuen mielessään jumalatartaan todistamaan viimeistä taistoaan. "Janira! Olet tärkeämpi tälle tehtävälle kuin kukaan meistä! Mene muiden kanssa luolaan, yritän antaa teille hieman aikaa!" tianilainen kirkuu edelle menevälle puolituiselle.

Draw weapon, moven aikana kilpi. AC 21
Swift: Smite Evil. Jos toimii, niin AC 23.

"Bacarırsan tut məni!"

Janira huutaa jotain omituista minotaurille, joka näkee puolituisen suorastaan punaisena kankaana huuteluiden jälkeen. Sarvipäinen hirvitys pysähtyy hetkeksi, Janiran vaihtaessa samalla suuntaansa sivulle metsän syvyyksiin. Toisella jalallaan kuin vauhtia ottaen minotauri syöksyy puolituisen perään. Puiden latvat heilahtelevat arvatenkin minotaurin törmätessä alituiseen puihin, jotka kasvavat ahtaasti metsikössä; sopiva paikka puolituiselle puikkelehtia ja johdattaa raivopäistä kirveenheiluttajaa pois luolan suuaukolta.

Edit: Meilinin lähtiessä pinkomaan ja julistamaan minotaurille kuolemaa on härkämies jo kadonnut puiden katveeseen. Raskaassa panssarissaan hänellä ei ole toivoakaan saada minotauria kiinni, varsinkaan metsän tiheäkasvuisessa aluskasvillisuudessa, jota minotauri suuren kokonsa turvin varmasti niittää joko silkalla koollaan tai jättimäisellä kirveellään.

Janiran repusta, minkä hän luolaan viskoi, löytyy jos jonkinlaista kääröä ja pulloa. Yksi happopullo, kaksi alkemistin tulta, yksi pullo pyhää vettä, savutikku, tahmajalkapussi, ukkoskivi, antitoksiini, kaksi aurinkosauvaa, ja vino pino taikajuomia, -kääröjä ja -sauvoja.

"Tule takaisin ja taistele, senkin pelkuri! Tule takaisin!" Meilin kirkuu metsikköön - turhaan. Hetken aikaa nainen seisoo metsikön laidalla kiivasti hengittäen, mutta viimein paladiinin hartiat lysähtävät ja leuka painuu rintaan tappion myöntämisen merkiksi.

Heittäen kilven selkäänsä, Meilin palaa ponnettomin askelin toveriensa luokse luolaan suuaukolle. Nainen välttelee muiden katseita. "Olen pahoillani... Tuntui vain, että minun oli pakko uhmata tätä käskyä..." hän mutisee. "Ja jos tässä sinusta oli jotain hauskaa, niin...!" paladiini sähähtää äkkiä Tiberiukselle, vilkaisten tätä pikaisesti tummat silmät salamoiden, samalla sujauttaen vielä esillä olleen katanansa hyvin rivakasti takaisin huotraansa. Hetken aikaa naisen käsi puristaa miekan kahvaa melkein kouristuksenomaisesti, mutta sitten paladiini taistelee mielenmalttinsa takaisin ja kääntää huultaan purren katseensa takaisin luolan lattiaan. Selvästikin komentohierarkian ja henkilökohtaisen kunnian yhteentörmäys on vavahduttanut tianilaista ytimiä myöten.

"No, ainoa mitä voimme enää tehdä, on noudattaa Janiran määräyksiä...", Meilin toteaa vaisusti ja epävarmasti. "Saatteko mitään selkoa hänen taikaesineistään?" nainen kysyy nöyrästi, seisten hieman loitommalla kädet puuskassa, antaen näistä asioista enemmän tietävien tovereidensa perehtyä esineisiin.

Saakelin saakelin saakeli, sinne meni smite. No, ainakin hahmo jäi henkiin. Perception tosiaan se pyöreä nolla, joten joku muu varmaan onnistuu tunnistamaan pullot, ennen kuin Meilinin tarvitsee yrittää.

Smite ei mennyt; se vaatii näkökontaktin, jonka sinulta epäsin.

Mosuah kompuroi luolaan ensimmäisten joukossa ja seuraa köynnösten lomasta Janiran pakoa ja Meilinin yritystä saavuttaa hirviö. Alistinan kompastuttua hän auttaa tämän nopeasti ylös ja seuraa tapahtumia. Mosuah näyttää yhä järkyttyneeltä ja puhuu silmät suurina, hieman huohottaen: "Toivottavasti Janira ehti pakoon. Kai me nyt teimme oikein kun tottelimme ylemmän käskyjä - eikös se ole järjestön tapana? En kyllä keksi miten tuollaista olentoa vastaan taistellaan, sehän on härkävankkureiden kokoinen! En ole nähnyt viidakossakaan mitään noin karmeaa."

Meilinin palattua luolaan Mosuah kääntää katseensa taikaesinenippuun. "Noh, voin yrittää", hän sanoo ja mutisee arkaanisia sanoja tehden samalla käsillään merkkejä ilmaan. Sen jälkeen hän alkaa tutkia tavaroita yksi kerrallaan.

Spellcraft: 1d20 + 5 ⇒ (16) + 5 = 21

"Tässä on kaksi kevyttä parannusjuomaa, höyhenaskeljuoma sekä lyhytkestoinen näkymättömyysjuoma", Mosuah sanoo neljän pullon rykelmästä.

Spellcraft: 1d20 + 5 ⇒ (5) + 5 = 10

"Tätä viidettä en tunnista."

Spellcraft: 1d20 + 5 ⇒ (16) + 5 = 21

"Nämä taas ovat loitsukääröjä, tästä löytyy juurakkoon jumitus, tunnistusloitsu sekä kätkevä sumu. Kätevää."

Spellcraft: 1d20 + 5 ⇒ (5) + 5 = 10

Spellcraft: 1d20 + 5 ⇒ (15) + 5 = 20

Spellcraft: 1d20 + 5 ⇒ (6) + 5 = 11

Mosuah pyörittelee päätään viimeisen kahden käärön ja taikasauvojen kanssa tutkittuaan niitä hyvän tovin. Sitten hän sanoo pettyneen kuuloisesti matalalla äänellään: "Olen pahoillani, en saa näistä selkoa. Kirjoitus on eri murteella kuin mihin olen tottunut, enkä ole juuri käyttänyt tällaisia sauvoja."

"Mitäs me nyt teemme kun Janira on poissa?", hän kysyy epävarman oloisena.

Alistina pyyhkii luolan tomuja housuiltaan ja alkaa keräillä levahtaneita tavaroitaan kasaan. "Kai meidän pitää lähteä eteenpäin. Tiedämme kuitenkin mitä piti tehdä."

Tiberius tähyilee Janiran ja minotauroksen perään, kunnes tajuaa Moekin tuijottavan häntä. Mitäs tuo nyt mulkoilee? Repesikö vaatteet jotenkin nolosti kiivetessä? Ei.. No mitä sitten Velho sukii vielä viiksensä varmistuakseen ettei niihin ole jäänyt ruuanmuruja, ja on aikeissa kommentoida jotenkin puolituisen tuijotusta, kun Meilin saapuu viimein paikalle. "Onnekses et oo kauheen nopea toi pelti päällä..." hän tokaisee, mutta tällä kertaa ilkikurisuus on poissa miehen äänestä. Katse on jopa hieman huolestunut.

Pian huomion kuitenkin vie Mosuahin selostus Janiran repun sisällöstä. Katsos, tuohan näyttää tietävän jostain jotain. Ei olisi päältä päin uskonut... Tiberius nyökkää hyväksyvästi shamaanin kommenteille, ottaa repun tältä, ja alkaa itse tutkia tunnistamattomia esineitä. "Ei paha, ei paha... Sussahan on lupausta. Mut annas kun ammattilainen näyttää"

Spellcraft, pullo DC18: 1d20 + 9 ⇒ (11) + 9 = 20
Kääröt: Read Magic
Spellcraft, sauvat DC18: 1d20 + 9 ⇒ (20) + 9 = 29

"Toi drinksu on Kaarnaiho. Kääröistä löytyy Kompastusta, Tunnistusta, Sumuverho, Tuulenpuuska, Taikapanssari. Sauvoissa Kevyttä Parannusta, ja Liekkikädet" Tiberius luettelee sujuvasti esineisen ominaisuudet, ja myhäilee tyytyväisenä erinomaisuuttaan.

"Kaikki tässä? Neiti Puol'örkki Hiljainen puhuu asiaa, jatketaan matkaa!"

Mombasa ehti nähdä vilahduksen minotaurista ja pidemmän siivun mylvivää ja kirkuvaa Meiliniä, alas liian raskaassa haarniskassaan. Tämän palatessa posket punoittaen turhalta jahdiltaan, Mombasa ei voi olla onnittelematta tätä "Ohhoh, on sul kunnon tulisielu, mylvit ku joku raivohärkä. Ois ollu hienoo vääntää sen otuksen kans, mut piru se puolituine juos viel minotautustaki nopeemmi!"

Meilinin perässä hän astelee luolaan ja katselee tylsämielisenä kun muut arvuuttelevat erinäisiä puteleita ja taikaesineitä. Hän on katsoa myös syvemmälle luolan pimeyteen mustavalko katseellaan, mutta piru vie joku kirppu alkaa juuri purra maskin alla ja hän tyytyy puol'huomaamattomaan raaputukseen, jonka jälkeen maski jää kumolle peittäen entisestääkin normaalistikin maskin rajaamaa näkökenttää.

Meilin nyökkää uupuneen näköisenä Mombasan kehuille, odotellen Tiberiuksen ja Mosuahin tutkimusten tuloksia. Kaksikon lopetettua työnsä nainen toteaa vaimeasti: "Hyvää työtä, Tiberius ja Mosuah... Kiitoksia."

Huokaisten nainen nostaa maahan laskemansa repun kantoon ja tarkistaa koneellisesti hihnojen kiinnitykset. "Olen samaa mieltä Alistinan kanssa. Lähdetään etenemään. Tosin, noista Janiran taika- ja muista esineistä sen verran, että olisiko niitä syytä jakaa? Minulla on haarniskani, mutta haluaako Alistina ottaa Kaarnaihojuoman todella tiukkojen tilanteiden varalle...? Ja Mosuah ehkä tuon parannussauvan...? Parannusjuomiakaan en usko tarvitsevani. Ja muut lienevätkin sitten Tiberiuksen ominta aluetta, vai kuinka?" paladiini kysyy maagiin katsahtaen, ennen kuin jatkaa:

" Voin tietenkin kantaa kaiken, mitä kukaan ei halua, repussani on vielä hyvin tilaa, eikä se minua tästä enää hitaammaksi tee", nainen lisää, kitkerän itseivan lisääntyessä lauseen loppua kohden. "Menen varmaankin etulinjassa, mutta en näe pimeässä lainkaan, käytämmekö yhtä noista Janiran aurinkosauvoista vai onko jollakulla jotain muuta...? Ai niin, ja voisiko joku jäljempänä tulevista piirtää karttaa, jotta saamme sisäänkäynnit kartoitettua?" tianilainen kysyy nöyrästi.

Meilin voi ottaa kantoon kamat, mitä kukaan ei halua, en usko, että menee mediumista heavy loadin puolelle.

Alistina nyrpistelee hieman ajatuksesta litkujen käyttämisestä. "Mitä se juoma sitten käytännössä tekee?" hän kysäisee nostaessaan repun lattialta selkäänsä ja vilkuilee kyseessä olevaa juomaputelia. Hän kääntyy sitten katsomaan syvemmälle pimeään luolaan. "Näen hämärässä sen verran että voin kulkea edellä, mutta soihdut voisi auttaa teitä toisia. Mombasa näkee varmaan myös." seppä kommentoi nyökäten lajistaan kohden.

Mombasa joka taitelee maskiaan jokseenkin edustavaan ja käytännölliseen asentoon mörähtää myöntymisen merkiksi. "Mut mää en o äänetön, ja haluun tarttuu torveen jos jotain hirveet sattuu eteen. Tuun miulummin vähän perässä, ku ekana, kato." hän lausuu, kun maski on valheellisesti saavuttanut optimaalisen pisteen otsalla.

"Tässä eturintamalle," Tiberius ojentaa Meilinille aiemmin kaupungilta hankkimansa valokiven, joka jää leijumaan kehässä paladiinin pään ympärillä. "Jää kato kädet vapaaks veitsen heiluttelua varten. Mä voin ottaa tän kepin, te ette osaa kuitenkaan käyttää." Mies ottaa Janiran repusta Liekehtivät Kädet -sauvan käteensä, ja kevyt kosketus sormenpäällä loitsusanojen saattelemena saa sauvan loistamaan pehmeää valoa.

"Kaarnaihojuoma?" Tiberius kääntyy Alistinan puoleen, innostuen selvästi päästessään jälleen pätemään tiedoillaan. "No niinku nimi sanoo, se tekee ihosta kovan kuin männyn kaarna. Eihän sillon mitään kauneuskilpailuja voiteta, mutta suojaa ihan kivasti iskuja vastaan. Puolisen tuntia on suojaa luvassa siitä kun kulautat sen kurkkuun."

"Panssaroinnista puheenolleen... Mä taidankin käyttää tän käärön itteeni, teillä kun on ennestään nahkaa tai peltiä päällä. Mites nää muut kamat? Parannusjuomat Alistinalle ja Moekille, onks muilla omat keinot parantaa? Moeki saattais tykätä myös tosta Katoamisjuomasta."

Loitsii light @ Wand of Burning Hands. Scrollista Mage Armor

Mosuah nyökkää totisena ja nyt jo hiukan tormistautuneena Meilinille. "Kyllä, minä voin ottaa parannussauvan. Nyt kun Tiberius kertoi mikä se on, uskoisin osaavani käyttää sitä", hän sanoo hymyillen ystävällisesti Tiberiuksen suuntaan. Katseltuaan sauvaa tovin hän heilauttaa repun selästään ja tunkee sauvan sinne.

Mosuah jää katselemaan reppuunsa hetkeksi ja yllättäen mutisee sille muutamia maanittelevia sanoja. Pian tämän jälkeen valkoinen rotta työntää päänsä esiin repun sisuksista ja nuuhkii ilmaa tutkivan ja valppaan oloisena. Mosuah napsauttaa pienen renkaan kiinni sen jalkaan ja loihtii lyhyesti, minkä seurauksena rengas alkaa hohtamaan valoa kuin soihtu. Luolan seinälle heijastuu eläimestä suurehko varjo, ja Mosuah korjailee otuksen asentoa. Rotta jää istumaan Mosuahin olalle, ja mies kaivaa repustaan vielä kirjoitustarpeet.

"Minä voin pitää perää ja koettaa raapustella tähän karttaa luolastosta. Meilin, Mombasa ja Alistina, te näytätte kuitenkin olevan sen verran kokeneita kamppailussa että olisin varmaankin vain tielläni, etenkin täällä ahtaassa. Tulen toki parantamaan teitä jos saatte pahoja osumia", hän sanoo ja merkkaa paperille luolan suun, ja piirtää siitä viivan eteenpäin merkiksi tunnelin alusta.