|
”Odota...!” huudahtaa Moeki Meilinille, kun tämä lähtee juoksemaan Janiran perään. Hän ei kuitenkaan tiedä varmaksi, miksi näin käski – lähteäkseen itsekin perään vai estääkseen paladiinia uhmaamasta Janiraa. Hän ei kuitenkaan ehdi tehdä muuta kuin ihmetellä hetken ja tiputtaa tavaransa, kun on selvää, että sekä minotauri ja Janira katoavat nopeasti näkyvistä metsään.
Moeki katselee, kun muut käyvät Janiran tavaroita läpi. ”Voin minä nuo juomat ottaa”, sanoo Moeki, kun Tiberius sitä ehdottaa. Hän tunkee juomat taskuunsa ja miettii sitten hetken, kun Meilin tarjoutuu kantamaan tavaroita. ”Meilin, voitko kantaa säkkini? En tarvitse sitä koko aikaa, ja on varmaan parempi, että huolehdin vain repustani nyt.” Hän antaa säkin Meilinille.
Lopuksi Moeki kääntyy vielä Mosuahin puoleen. ”Minä voin auttaa kartan ja muistiinpanojen tekemisessä. Kaksi päätä toimii paremmin kuin yksi, eikö?” Hän ottaa muistiipanovälineensä esiin. Hän katsoo vielä hetken hiljenneeseen metsään päin. ”No... Mennäänkö?”
|
"Totta kai, totta kai", Meilin myöntyy Moekin ehdotukseen hieman hajamielisen oloisesti, naisen huomion ollessa jakautunut Janiraan liittyvien huolien, Tiberiuksen antaman leijuvan valokiven ja Mosuahin lemmikkirotan välille. Tarttuessaan puolituisen säkkiin hän hätkähtää kuitenkin selvästi valppaammaksi. Jopas jotakin...! Mitä ihmettä täällä oikein on?
Muiden jakaessa Janiran taikatavaroita, naisella kestää pieni tovi järjestellä Moekin säkin ja Janiran repun pakkaaminen parhaalla mahdollisella tavalla paladiinin omien pakkausten kanssa. Välillä tianilainen vilkaisee hermostuneesti metsikköön päin. Lopulta hän on kuitenkin ilmeisesti tyytyväinen ja suoristautuu jälleen, nostaen tavaransa kantoon ja keinuen kantapäillään kokeilevasti. Hän nyökkää itsekseen hyväksyvästi.
"Mennään vain", Meilin toteaa Moekille vakavasti. "Janira ei varmaan haluaisi meidän viivyttelevän enempää...Toivottavasti hän löytää peräämme. Jos jollakulla on liitua tai vastaavaa, ehkä seiniin voisi tehdä jotain merkintöjä...?" paladiini ehdottaa epävarmasti. "Voisi olla hyvä meidän itsemmekin kannalta, ettemme päädy kiertämään kehää tietämättämme."
Paladiini lähtee etenemään syvemmälle. "Tämä valokivi on muuten oikein hyödyllinen olemassa. Kiitoksia, Tiberius" nainen virkkoo korostetun asialliseen sävyyn mennessään.
Metsän äänet pikkuhiljaa palaavat minotaurin ja Janiran kadotessa syvemmälle metsiin. Linnut palaavat puihin ja alkavat visertää tuttuja säveliään.
Eipäs kurkita. :)
Luola jatkuu melko kapeana, vaihdellen noin vajaasta metristä kolmeen metriin leveydeltään ja korkeudeltaan, pysyen tosin pääasiassa mukavasti päälle kahden metrin levyisenä ja korkuisena. Luolassa on viileää ja kosteaa saaden pinnat ja lattian liukkaiksi, ja sen seiniä koristavat sinivihreää kajoa hohtavat sienikasvustot. Eittämättä nämä sienet tuottavat myös erikoisen miedon mutta makean hajun, jolla ei tunnu olevan ainakaan mitään välitöntä vaikutusta. Kauempaa taustalta voi tarkkakuuloinen kuulla pienien pisaroiden tippumista stalaktiiteista sekä maanalaisten koskien vaimeaa pauhua.
|
|
"Totta kai, Moeki! Tehdään vaan karttaa yhdessä. Tämä taitaa olla sinulle tuttua puuhaa jo, vai kuinka?"
Mosuah tekee parhaansa tehdäkseen karttaa ja juttelee Moekille tunnelien piirtämisestä ystävällisesti. Epäselvissä tilanteissa hän luottaa puolituisen harkintakykyyn, sillä toissapäiväinen eksyminen Absalomissa painaa vielä mielessä. Mies vaikuttaa olevan hieman varuillaan, mutta tutkailee ympäristöään kuitenkin uteliaana. Hän kulkee pyylevyyteensä nähden yllättävän ketterästi liukkaalla kivellä horjuen tuskin lainkaan.
"Enpä olekaan aiemmin kulkenut tällaisessa paikassa. Ovatpas nuo sienet hienoja, mitähän lajia ne mahtavat olla", hän ihmettelee. "Tiberius, mahtaisitkohan sinä älykkäänä miehenä tietää?", hän kysyy.
|
|
”Joo, olen ollut jo parilla reissulla mukana. Aika harva haluaa tehdä muistiinpanoja jostain kumman syystä...” Moeki odottaa myös Tiberiuksen kommentteja sienestä. Hän itse ei juuri peruskasveja kummempaa luontotietoutta omaa, mutta eipä hehkusieni järin tärkeältä vaikuta. Kätevää kyllä, eipä tarvitsisi ihan piemässä kulkea, jos valokivi puuttuisi. ”Varokaa kuoppia ja kiviä, täällä on näköjään aika helppo liukastua.”
|
|
Keulilla kulkeva Meilin silmäilee sieniä vähintäänkin epäluuloisesti. Paladiini ei tunne oloaan oikein kotoisaksi, päällä olevan vuoren paino tuntuu tekevän hengittämisestä vaikeampaa. Miten mitään hyvää voisi olla peräisin maanalaisesta pimeydestä... Miten kääpiöt oikein kestävät tälläistä ympäristöä?
Naisen tekisi mieli ottaa jokin aseistaan käsille jo valmiiksi luolan perukoilla epäilemättä lymyäviä sokeita petoja vastaan, mutta liukkaan lattian ja paljastetun aseen yhdistelmä ei ehkä olisi paras mahdollinen. Varovaisesti askeltaen paladiini jatkaa kulkuaan, yrittäen rauhoittaa itseään uppoutumalla taaemmalla olevien toveriensa arkipäiväiseen keskusteluun.
|
Mombasa on tyytyväinen, että jälleen päästään liikkeelle vaikka Janiran kohtalo minotaurin armoilla jääkin kummittelmaan hänen mieleensä, kuten myös harmistus että ei päässyt tekemään lähempää tutustumista tuon mahtavan olennon kanssa. "Toivottavsti Janira palaa, ja kertoo kaiken tost minotauruksest" hän sanoo puoleen ääneen.
Sieniä hän katselee kummastellen ja muistellen aiempia kokemuksiaan jostakin vastaavasta.
|
Alistina jää hämillään muista jälkeen saamatta vastausta ihmettelylleen, mutta kirii muut nopeasti kiinni työntäen putelin taskuunsa. Hän ottaa välillä tukea vasarastaan, käyttäen sitä kuin turhan suurella nokkakoristeella varustettua kävelykeppiä. Sienet ei häntä hetkauta, eikä toisaalta kiinostakaan, hän jättää muut arvuuttelemaan niiden syytä olla olemassa.
Sienet eivät ole myrkyllisiä millään tavalla, eivätkä sisällä oikein mitään syötäväksi kelpaavaakaan. Niiden bioluminesenssi loppuu, jos sieni noukitaan irti muusta kasvustosta. Niillä ei myöskään ole vakiintunutta, yleismaailmallista nimeä.
Kapea käytävä mutkittelee ja kääntyilee kotvasen aikaa kunnes hitaasti avautuu leveämmäksi kulkuväyläksi. Suuri kuoppa estää helpon kulun, on noin kuusi metriä syvä, kolme metriä pitkä ja yhtä leveä kuin käytäväkin. Kuopan pohjalla näkyy nyytti kangasta.
Kuoppa on keinotekoisesti rakennettu eikä ole minkään elikon synnyttämä.
Kuoppa on ainakin vuoden vanha.
|
|
Mosuah on jo selvästi rauhoittunut minotauruksen kohtaamisen jälkeen, ja juttelee tavanomaisen iloisena. Aika ajoin hän jää katselemaan seiniä hieman tyhjä ilme kasvoillaan, hymähtää, ja jatkaa sitten matkaa. "Hiljainen paikka. Henget täällä eivät ole minulle tuttuja, eikä heitä näy niin paljon kuin pitäisi", hän kertoo.
"Oho. Tästä ei helpolla mennäkään", Mosuah toteaa ryhmän saapuessa kuopan kohdalle. "Hetkinen, tuolla pohjallahan näkyy jotain! Olisi varmaankin hyvä käydä vilkaisemassa mikä se on... Oliko jollakulla köyttä mukana? Taisin unohtaa ottaa sitä, vaikka Janira mainitsi asiasta erikseen...", hän sanoo virnistellen nolona.
|
|
Mosuahin rinnalle saapuva Meilin viittoo takana tuleville pysähtymismerkkejä. "Varokaa! Täällä näyttäisi olevan jonkinlainen kuoppa... Ja aika syvä onkin. Ei näytä luonnonmuodostamalta, mutta taatusti vanhempi kuin vuoden päivät... En vain ymmärrä, miksi kukaan haluaisi kaivaa tänne moisen. Jollei sitten tuo kangas kätke jotain tärkeää..."Paladiinin kulmat kurtistuvat mietteliäästi. Hetkeksi nainen on onnistunut unohtamaan jopa vuorten painon.
Nainen irrottaa kilpensä, laskee reppunsa maahan, ja purkaa vyötäisilleen sitomansa silkkiköysikiepin, alkaen tehdä siihen solmuja tasaisin välimatkoin. "Ei se mitään, Moshua", paladiini toteaa shaamanille kohteliaasti, joskin hieman muodollisen oloisesti. "Kyllä kai meillä köysiä piisaa", tianilainen toteaa ja katsahtaa muihin tovereihinsa. "Olisiko helpoin tapa päästä kuilusta virittää köysi molemmille seinustoille? Kenties joku jaloiltaan keveämpi voisi hypätä toiselle puolelle köysineen. Omat hyppytaitoni tämän raskaan haarniskani kanssa eivät ole kovin kaksiset...", Meilin kyselee, katsellen samalla kuilun molemmin puolin, löytyisikö köysille mahdollisesti hyvää kiinnityspaikkaa.
.
|
|
Moeki tulee myös lähemmäs kuoppaa ihmettelemään ja merkitsee sen karttaan. ”Minulle käy mikä viritys vain. Voin hypätä tuosta yli varmaankin suht vaivatta.” Lisäksi mytty kiinnostaa myös häntä. ”Mytty? Miksi siellä sellainen olisi? No, voin ainakin käydä katsomassa sitä. Jos pidät köydestä kiinni sillä aikaa, kun kiipeän, luulisin, että tämä onnistuu.” Moeki hymyilee Meilinille ja laskee sitten taas reppunsa maahan, jotta se ei hidastaisi häntä taas.
|
|
"Totta kai", Meilin nyökkää Moekille saatuaan köyden valmiiksi. "Ole sitten varovainen Moeki, ken tietää mitä täällä pimeydessä piilee", paladiini lisää huolestuneena.
Nainen pitää köyttä parhaan kykynsä mukaan vakaana puolituisen laskeutuessa, vilkuillen vuoroin alaspäin ja vuoroin tulosuuntaan, josko Janira jo pian saapuisi.
"Inhoan näitä maanalaisia käytäviä", paladiini mutisee puoliääneen kenelle tahansa, kuka nyt sattuukaan olemaan lähistöllä. "Tuntuu, että suuntavaistoni häviää aivan täysin... Oletko sinä Mosuah pysynyt hyvin perässä kartanpiirrossasi?" tianilainen kysyy sivumennen shamaanilta, keskittyen köyteen käsissään.
Moeki kiipeää urheasti kuopan pohjalle. Hetki ilman valoa tekee elon hankalaksi, mutta Mosuahin loitsima valo kajastaa riittävästi kuopankin pohjalle. Siellä puolituinen toteaa vaatenyytin olen kaapu, erityisen hyväkuntoinen sellainen. Mitään muuta mielenkiintoista ei pohjalla vaikuta olevan; ei luita, ei verta, ei merkkejä kuolleista ruumiista.
|
|
TIberius tähyilee Moekin menoa kuopan reunalla. "Mitäs löysit? Ja mites me päästään tonne toiselle puolelle? Pääseksä Moeki kiipeemään toiselle puolelle ilman köyttä ja heittämään meitä varten tollasen solmutetun köyden?"
Eihän se kuoppa niin syvä tai leveä ole, mutta yli hyppääminen tuntuu silti tarpeettomalta riskinotolta.
|
|
Katsottuaan kuoppaa vielä tovin Mombasa tajuaa siitä jotakin "Uuuh, se on varmast ansa. Kattokaa, se on jonkun duunaama, eikä ees kovin wanha. Olkaa ny varovaisii, se ihan varmasti vaarallinen.. tippuu alas.. selälleen.. tuskissaan.. ja kattoo ku elämä vilahtaa silmien editse.. eikä voi enää kattoo taakseen.
|
|
”Tämä on hyväkuntoinen kaapu. Ei muuta. Miten ihmeessä se on tänne päätynyt?” ihmettelee Moeki. Hän kuuntelee vakavana Mombasan kertomusta veljensä vieneestä pudotuksesta, mutta ei anna sen pysäyttää itseään. Hän arvioi hetken kuopan seiniä ja testaa sitten harkiten sen kiipeilyominaisuuksia ilman köyttä.
Moekin yrittäessä kiivetä pois kuopasta ilman köyden apua ei tunnu onnistuvan. Käden- ja jalansijat ovat liian kapoiset puolituisellekin, ja kiipeämisestä ei normiponnisteluilla tunnu tulevan mitään.
|
|
Moeki luovuttaa ja kiipeää sen sijaan köyttä pitkin takaisin ylös mytty mukanaan. ”Minulla ei ainakaan kiipeämisestä tullut juuri mitään. Mutta voin hypätä tuon yli. Tässä tämä kaapu vielä.” Moeki ojentaa kaavun Meilinille tai jollekulle muulle, joka sen haluaisi. Sitten hän arvioi kuoppaa ja on valmiina yrittämään hallittua hyppyä sen yli.
|
|
"Kyllä tämä kartta on vielä ajan tasalla", Mosuah vastaa Meilinille ja riipustaa kuopan kohdalle suuren, mustan neliön. "Janira on varmasti kunnossa, hän tietää kyllä mitä tekee", mies sanoo lohduttavasti huomattuaan Meilinin kurkkivan taakseen huolestuneen oloisena.
"Vai että ansa... Ehkä ne kidusmiehet ovat laittaneet tämän tänne. Parempi olla varuillaan", hän sanoo Mombasan selvitettyä kuopan taustoja. "Miltäs se kaapu näyttää?" Mosuah ottaa kaavun Moekilta ja kääntelee sitä koettaen selvittää, auttaisiko se jotenkin tehtävän suorittamisessa.
Kaapu on hienoa silkkiä ja sinipunainen väriltään. Kyse ei todellakaan ole mistään halvasta rievusta.
|
|
Meilin tuntee säälinpistoksen Mombasan kertoessa alakuloisesti veljensä kohtalosta ja vilkaisee puoliörkkiä myötätuntoisesti. Karkeista tavoistaan huolimatta jossain naamioiden ja haarniskan alla vaikuttaisi sykkivän tunteva sydän.
"Toivottavasti olet oikeassa, Mosuah", paladiini huokaa huolestuneen kuuloisesti shamaanille, siirtyen tämän vierelle tutkiskelemaan varovasti kaapua. "Onpa ylellistä silkkiä", tianilainen mutisee, koskettaen kaapua varovaisesti ei-köydenpäätä pitelevällä kädellään. "Tämänkaltaista näin viimeeksi, kun... Tai no, ei sillä ole väliä" hän katkaisee äkkiä selityksensä, pitäen sitten pienen tauon kuin kootakseen ajatuksiaan. "Voisin kyllä hyvin kuvitella tämän olleen jonkun tuonne pudonneen yllä, mutta miksei kaavussa ole jälkeäkään putoamisesta? Ja missä ruumis on?" Paladiinin kulmat kurtistuvat tyytymättöminä - selvästikään tälläiset arvoitukset eivät ole hänen makuunsa. "Tiberius tai Alistina - saatteko te tästä mitään irti?" nainen kysyy käskevästi, kaapua osoittaen.
Ilmeisesti paladiini tajuaa kuitenkin saman tien olleensa hieman komenteleva, sillä hänen silmänsä suurenevat ja hän lisää perään kiiresti: "Anteeksi, anteeksi... En saanut sanottua sitä aivan niin kuin tarkoitin...Siis, jos teillä on jotain ideoita tähän kaapuun liittyen, niin kuulisin ne mielelläni..." Tiberiuksen kiven valossa paladiinin kasvojen tummuminen on selvästi havaittavissa, samoin kuin hetkellisesti alas luotu katse ja sitä seuraava pieni niskan liike anteeksipyytävänä kumarruksena."Jospa minä yritän etsiä kiinnityskohdan tälle solmuttamalleni köydelle... nainen mutisee anteekipyytävästi, liikkuen lähemmäksi luolan seinämiä ja tehden tilaa kaapua pitelevän Mosuahin luona. Paladiini yrittää löytää jotain tapaa, jolla jo solmutetun köyden saisi kiinnitettyä siten, ettei kenenkään tarvitsisi sitä pitää. Samalla paladiini vilkuilee hieman jännittyneenä, miten hyppyyn valmistautuvan Moekin käy.
"Eikö... eikö siitä Janiran höyhenjuomasta ollut tämäntapaisessa mitään hyötyä?" nainen kysyy epävarmasti puolituiselta.
|
|
Alistina on seurannut touhuamista sivulta ja kurtistaa kulmiaan Meilinin komennukselle. Hän vilkaisee sitten kaapua ja kohauttaa olkiaan. "Se on kaapu, ehkä se on jätetty tuonne hämäykseksi? Tästä meidän pitäisi kuitenkin päästä yli." hän jatkaa sitten vilkaisten rotkoa. Hän koittaa arvioida pääsisikö kiipeämään toisen puolen reunaa ylös jos pudottautuisi ensin kuopan pohjalle.
|
|
”Ai niin! Säkissäni on rautapiikkejä, jotka voi iskeä maahan ja köyden voi kiinnittää niihin. Repussani on myös pari piikkiä”, sanoo Moeki Meilinille. Sitten hän jättää reppunsa maahan ja perääntyy hieman kauemmas kuopasta. ”Väistäkää vähän”, hän sanoo. Kun tie on vapaa, hän ottaa vauhtia ja loikkaa kuopan yli.
|
|
Tiberiusta hymyilyttää Meilinin punastelu. Hän on jo aikeissa kommentoida aiheesta, mutta koska ei osaa tarkkaan arvioida lucerne-vasaran ulottuvuutta, mies pitää suunsa kiinni siltä osin. Sen sijaan hän päättää keskittyä kuopasta nostettuun kaapuun. Velho tunnustelee sormillaan hienoa silkkiä, ja pohdiskelee kudontatyyliä ja värjäykseen käytettyjen aineiden arvoa. Samalla hän tutkii kaavun taikuuden varalta.
Syrjäsilmällä Tiberius vilkuilee Meilinin ja Moekin touhuja. Toivottavasti naiset saavat köytensä johonkin sidottua, niin ettei tämä tehtävä keskeydy yhden kuopan vuoksi. Tiberius saattaisi saada loikattua ylikin, mutta ajatus epäonnistumisesta ja putoamisesta kuopan pohjalle puistattaa kovin.
Moeki urheasti ottaa vauhtia ja pinkaisee ja ponnahtaa, mutta hänen hyppynsä jää inasen vajaaksi. Epätoivoisesti hän yrittää napata kiinni kuopan reunoista, mutta joku hyväkäs on mennyt ansakuoppaa rakentaessa pyöristämään reunat, täten estäen helpon pelastuksen! Puolituinen tömähtää kivuliaan oloisesti kuopan pohjalle. Rusahdus tai pari kuuluu.
Meilin on ehtinyt jo löytää jonkinsortin kivenmurikan, mihin köyden saa jotenkin kiinnitettyä. Hän saa kuin saakin köyden kieputettua verrattain tukevasti ulkonevaan kiviseen piikkiin kun hän kuule Moekin tömähdyksen.
Tiberius vastaavasti sai juuri selville, että kaapu on toden totta maaginen, mutta sen ominaisuudet jäävät velholle mysteeriksi.
|
|
Mombasa onnistuu sekuntien kuluessa niellä pelkonsa ja astelee katsomaan kaapua lähemmin - kun hän näkee sivusilmällään Moakin ryntäävän matkaan ja liitävän kuopan yli - tai ainakin lähes. "Ei jumans kekkuli, sinne se syöksys! Tana!!!" hän urahtaa, ja tajuamatta itsekään hän ryntää kuopan reunalle katsomaan Moekin selvitymiskamppailua maankamaraa vastaan. "Oks köys kii, mää meen ny!" hän murahtaa katsoen muihin tuimasti ja tavoitellen köyttä käteensä, ennen omaa toivottavasti hallittua sukellusta kuopan pimeyteen.
|
|
Moeki haukkaa juuri ennen putoamistaan nopeasti henkeä, ja tömähdyksen jälkeen kuopasta kuuluu karkeaa hallitinkielistä kiroilua. ”No se ei ollut mikään esimerkkisuoritus. Auts... Pystyisikö joku teistä hyppäämään paremmin? Lisäksi tuota... taisi mennä pari kylkiluuta. Juon tämän parannuspullon tässä että pääsen ylös täältä.” Ellei kukaan esitä vastalauseita, Moeki kaivaa putelin vyölaukustaan ja kippaa sen suuhunsa.
|
|
"Moeki!" Meilin hätkähtää köytensä äärellä, kääntyen ympäri ja nähden parahiksi Mombasan sujahtavan köyttä pitkin kuiluun. Rusahduksia seuranneessa hiljaisuudessa paladiinin sydän ehtii jo jättää muutaman lyönnin välistä naisen harppoessa kuopan reunalle kuikuilemaan.
Pohjalta kuuluva puolituisen ääni kuitenkin huuhtoo suurimman osan pelosta mukanaan, jättäen tilalle vain valtavan helpotuksen. "Juo vain! Tärkeintä, että olet kunnossa", Meilin toteaa helpottuneena, jatkaen nopeasti Mosuahia kysyvästi vilkaisten: "Mosuah voi varmaankin parantaa sinua Janiran sauvalla, jahka pääset ylös asti", ennen kuin kääntää katseensa jälleen kuopan pohjalle, jääden seurailemaan tapahtumia hieman hermostuneesti.
Moekin parannusjuoma palauttaa hänelle sen kunnon, että pystyy omin voimin, ja Mombasan auttaessa, kiipeämään takaisin ylös toiselle puolelle kuten oli tarkoituskin. Köydestä kiinnipitäen he saavat kaksin pidettyä sen riittävän tiukalle, jotta muukin ryhmä pääsee ylittämään kuopan ennen pitkään. Ironisesti käytävää pidemmälle matkatessa pienen kulman takana, kuopalta katsottuna näkymättömissä, seinää vasten nojaa pitkänlainen lankku jonka varmasti saisikin kuopan ylle pistettyä, taaten turvallisen ylitysmahdollisuuden.
Tunneli jatkuu vielä syvemmälle vuoreen kunnes lopulta avautuu suurempaan luolakammioon, jonka katosta riippuvat stalaktiitit viestivät koollaan luolan vanhuudesta. Seinillä on pitkin poikin paljon raapustuksia ja kalliopiirustuksia kuvastamassa mereneläimiä ja tribaalisia kuvioita, jotka ovat tosin ajan kuluttamina vain varjo vanhasta loistostaan. Syvennykset ja painaumat luonnonkalliossa ovat olleet myös otollista kasvualustaa hohtavalle sienikasvustolle, joka kasvaa kammiossa paksummin ja hohtaa kirkkaammin.
Kammion toisella puolella luolasto jatkuu leveällä käytävällä, jota reunustavat siniliekkiset soihdut.
Lisäksi selviää, että nämä kaiverrukset ovat otettuja Ihmisyyden menneisyydesta ja tulevaisuudesta, pyhästä Arodenin kirjasta, ja kuvakaiverrukset kuvastavat eri kappaleita. Arodenilla oli 12 eri hahmoa, jotka edustivat hänen toivoaan ihmisyydestä.
Kallioseinien kirjailut tosin poikkeavat siitä pyhästä tekstistä, mikä on yleisimmin käytössä. Tämä viittaisi, että seinillä oleva on vanhempi otos kyseisestä teoksesta. Huolimatta Arodenin katoamisesta tai kuolemasta yli vuosisata sitten on näiden luolien seiniin säilöytynyt pieni hiven hänen jumalaista voimaansa. Jonkinlaisen riitin suorittaminen voisi mahdollisesti suoda pienen siunauksen tekijälleen.
Muut kaiverrukset ovat kuluneet niin pahoin, ettei niistä voi tunnistaa mitään.
|
|
”Tarvitsisin vielä jotain parannusta...” pyytää Moeki kuopasta päästyään.
...
Moeki kirjaa ahkerasti ylös muistiinpanoja kalliomaalausluolasta ja yrittää jopa nopeasti kopioida muutaman kuvan ja riimun. Lisäksi hän kiinnostuu sitäkin enemmän, kun tajuaa, että jotkin raapustuksista muistuttavat muinaista azlantia.
”Oho! Tämä vaikuttaa olevan meidän tuntemiamme versioita aikaisempi laitos Arodenin pyhästä kirjasta! Tiedättehän, Ihmisyyden menneisyys ja tulevaisuus. Tuossa esimerkiksi on taidemaalarin aspekti...” Moeki innostuu vielä enemmän ja menee mutisemaan yhden maalauksen eteen samalla kirjoittaen lisää, vaikka hänen selityksensä tuntui jäävän hieman kesken.
|
|
"Oootsää kyl oikee taliaivo ku tollee hyppäsit päistikkaa!" Mombasa toruu Moekia vaikuttaen ihan oikeastikin hetkeksi suutahtavan. "Noo onnekses ei käyny pahemmi, ois ollu karseet jos oisit henkes heittänny. Älä ny enää tommosii, me ollaan kuitenki vast harjotelijoit." hän lopulta rauhoituttuaan saa sanottua sovittevampaan sävyyn, ilmeisen onnellisena tästä pienestä hyvästä tuurista että puolituinen on noinkin jykevätekoinen otus.
"Oootsää sen pyhän härän isäntä, joten kai mun täytyy sua palvella. Oota otan yhteyhen suureen tasankohärkään, jos soisi sulle parannuksen" Mombasa vastaa Moekin avunpyyntöön. Messuten ja mussuttaen örkinkilisiä rukouksia maskinsa alla hän lopulta nousee ja kurottaa koskettaen puolituista.
"Ollos siunattu!"
|
|
Niin, juuri tuon takia en välittänyt kokeilla hypätä. Taitaa olla onneksi aika sitkeää tekoa nuo pienet.
"Täs tosiaan on raapusteltu Arodenista. Kaikki varmaan tietää? Vai pitääkö pitää luento? Mut joo, niinku Moeki just sanoi, tää kyllä vähän poikkeaa 'virallisesta' tarinasta. Mut, mut... tässä vois ilmeisesti suorittaa jonkun riitin, ja saada siunaus Arodenin mahdin sirpaleista. Mulla uskonnontuntemus on kyllä vähän enemmän teoreettiselta pohjalta, joten riittien käytäntö on vähän heikolla pohjalla. Mites Meilin tai Mosuah, eiks teillä oo enemmän kosketuspintaa jumalallisiin juttuihin? "
|
|
Toivuttuaan Moekin putoamisen aiheuttamasta järkytyksestä Mosuah saa sanan suustaan Mombasan parannettua puolituista. "Huh, onneksi sinun ei käynyt pahemmin. Täällä on todellakin vaarallista. Olethan varmasti nyt kunnossa?", hän kysyy puolituiselta, ja kiittää Mombasaa toverillisesta toiminnasta. "Suuren härän henki elää sinussa totisesti vahvana, toveri. Olemme siunattuja saadessamme matkata kanssasi", hän sanoo juhlallisesti.
Mosuah katselee riipustuksia tarkasti.
"Meilin lienee vihkiytyneempi jumalallisten olentojen saloihin kuin minä, Tiberius", Mosuah toteaa Tiberiukselle. "Itse en tiedä Arodenista juuri mitään. Hänhän on jonkinlainen ihmisten jumala, eikös?"
|
|
”Älä nyt, Mombasa, se oli aika laskelmoitu juttu. Tietenkin oletin pystyväni hyppäämään sen yli, tavallisesti pystyisinkin... Mutta ehkä täällä oli juuri sen verran liian liukasta. Kävin kuitenkin ensin kuopan pohjalla, se ei ollut liian syvä eikä siellä ollut edes kiviä. Silti, kiitos kovasti huolenpidosta ja parannuksesta! Olen nyt ihan kunnossa”, vastaa Moeki ja antaa Mombasalle taputuksen reiteen, koska tämän selkä on hieman liian korkealla.
...
Nyt kun Moeki on saanut kirjoitettua kuvauksen ensimmäisestä kuvasta, hän selostaa sitä innokkaasti muille. ”Tässä kalliomaalauksessa on taidemaalari, joka maalaa seiniä. Tuossa on selvästi ollut kuvattuna jokin hieno rakennus ja siinä hieno maalaus, vaikka eihän siitä enää paljoa näe. Hmm... hei, eikö olisi kätevää, jos jollain taialla voisi kunnostaa näitä maalauksia? Se olisi mahtavaa. Arodenhan halusi maalata Absalomin kauniiksi, jotta kaikki voisivat nauttia siitä.” Moeki siirtyy sitten jonkin toisen kuvan viereen raapustamaan muistiinpanoja. ”Tässä on henkevä viesti. Katsokaa, kaupunginvartija, joka valaisee Absalomin kadut. Arodenin joku ennustus oli, että valppaat toisivat valon maailman pimeimpiinkin nurkkiin. Tuntuu, että se voisi kuvastaa meitä tiennäyttäjiä! Meillähän on tunnuksenamme valoa tekevä kompassi ja viemme sen mukanamme vaikka Helvettiin!” Moeki innostuu ja saa hädin tuskin kirjoitetuksi selittäessään.
”Mosuah, viitsisitkö sinä kirjoittaa, jos sanelen? Pelkään että unohdan tämän kaiken minkä satuin nyt muistamaan, jos yritän kirjoittaa samalla aikaa. Vaikka onhan osa siitä tuohon tavallaan kirjoitettu, vähän sekavalla ja epäselvällä azlantilla...”
|
|
Mombasa katselee ihmetellen Moekia joka ahnehtii seinän kuvakudosta luettavaksi ja tallennettavaksi. Hän ei sinänsä ole kiinnostunut itse aiheesta, mutta alkaa laiskasti puhdistella seinämaalausta magialla, ollaanhan täällä ihan muinaismuistoja ammatillisessakin mielessä kaivamassa takaisin päivän valoon.
|
|
Meilin katselee freskoa kummastuksen ja kunniotuksen sekaisella mielellä Moekin ja Tiberiuksen kertoillessa valikoituja yksityiskohtia.
"Ihmisten jumala, kyllä, niin kerrotaan", Meilin vastaa Mosuahille ilmeisesti vaistomaisesti vaimennetulla äänellä. "Hänen kuolinvuonaan Tian Xian viimeinen suuri keisarikunta Lung Wa romahti, niin olen kuullut. Sisämeren äärellä viettämieni vuosien aikana olen myös muodostanut käsityksen, että jotain suunnilleen samankaltaista tapahtui täällä...?" paladiini vilkaisee epävarmasti muita, ennen kuin jatkaa. "Jumalan kuolema lienee ollut laajuudessaan niin merkkittävä tapahtua, että sen vaikutukset ovat...käsityskykyni ulkopuolella." Puistatus kulkee naisen vartalon läpi.
"Mutta, kuten sanottua, se oli kauan aikaa sitten. Paikassa, jossa synnyin, historian opetus oli hieman...vaillinaista ja valikoivaa" paladiini toteaa, äänen muuttuessa sävyttömämmäksi ja katseen kivettyessä kohti lauseen loppua. Nainen pudistaa päätään kuin jonkin muiston karkoittaen ja jatkaa pahoitellen: "En valitettavasti tunne tämän edesmenneen jumalan uskontoa niin hyvin, että osaisin vastata kysymyksiinne riiteistä. Ehkä voisimme yrittää jotenkin toistaa näissä kuvissa näkyviä tekoja?" Tianilainen näyttää pohtivalta. "Voin tietenkin puhua vain Sarenraen uskonnosta, mutta oman käsitykseni mukaan uskossa on kysymys ennen kaikkea jumalan palvelemista pienin, jokapäiväisin teoin, ei niinkään sanoin - jolleivät sanat itsessään ole teon välineitä. Tärkeintä on, että teko ilmentää jumalan olemusta ja että tekijä itse tekee tekonsa jumalaa palvellakseen.Totta kai myös suurilla sankarteoilla on paikkansa, mutta silloinkin ensisijaisena vaikuttimena tulisi olla jumalan palveleminen, ei niinkään oma kunnia..."
Paladiinin hetkeksi sisäänpäin kääntynyt katse terävöityy jälleen nykyhetkeen ja kuviin: "Tähän asti kuvista kertomienne asioiden perusteella en osaa kuvitella siitä olevan ainakaan haittaa... Joillekin näiden ideoiden seuraaminen elämässä yleensä voisi olla jopa jalostavaa", nainen toteaa maagin suuntaan vilkaisten.
|
|
Alistina kuuntelee uskontoihin liittyviä kertomuksia skeptisenä, katsellen luolan kaiverruksia ymmärtämättä niistä juurikaan mitään. Kun Meilin aloittaa kertomuksen omasta jumalastaan, ei puoliörkki voi olla katsomatta hieman omituisesti. "Miksi täällä olevan olennon pitäisi tehdä mitään jollekin joka ei ole olemassa, ainakaan tässä maailmassa? Mitä se siitä hyötyy? Eikö olisi parempi tehdä ne teot jollekin.. Jollekin oikealle?" seppä kysyy kummastellen ja naputtaa maata vasten nojaavan vasaransa varren päätä sormillaan.
|
|
Meilin kääntyy kuuntelemaan Alistinan kysymystä, näyttäen hieman hämmentyneeltä, mutta vastaten ystävällisesti: "No, tavallisesti jumalat palkitsevat uskolliset seuraajansa pienellä osalla ääretöntä jumalallista mahtiaan. Millaisen muodon tämä mahti ottaa, riippuu sen vastaanottavasta kuolevaisesta. Papit saavat loitsuja ja kyvyn kanavoida, paladiinit etupäässä erilaisia kykyjä auttamaan taistelussa pahuutta vastaan, soturipappien ja inkvisiittorien ollessa näiden kahden ääripään välissä."
Paladiini etsii hetken sanoja, ennen kuin jatkaa: "Jumalani suosiollisella avulla pystyn siis saavuttamaan aivan todellisia, käsinkosketeltavia asioita, jotka muutoin olisivat minulle mahdottomia. Vastaavasti Sarenrae voi minun kauttani vaikuttaa maailmaan. Kuten juuri sanoitkin, jumalat eivät juurikaan suoraan sekaannu tämän - tai minkään muunkaan - maailmantason asioihin välttäkseen jumalsotien syntymistä. Äärettömien olentojen keskinäinen sota polttaisi kokonaisia maailmoja", nainen lisää totisena ja värähtää, kallistaen päätään ja katsoen naispuoliörkkiä kysyvästi: "Vastasiko tämä kysymykseesi vai ymmärsinkö jotain väärin?"
Matka jatkuu pidemmälle luolastoon, ohi kylmästi palavien sinisten soihtujen. Ympäröivien sienikasvustojen pehmeä valo yhdistyy soihtujen välkkeeseen avautuvassa suuremmassa noin 6 metriä korkeassa kammiossa. Suuri allas vettä kammion vastakkaisessa reunassa heijastaa sinisen ja vihreän valon, paljastaen samalla katosta tulevat massiiviset stalagtiitit. Kammiosta erkanee kaksi muuta käytävää vasemmalle ja oikealle.
Altaasta kohoaa jyrkkäreunainen, kivinen pylväs, jonka yläosa on tasainen, kuin se olisi sahalla katkaistu stalagmiitti. Koko stalagmiitti on kauttaaltaan peitetty kaiverretulla miniatyyrikaupungilla. Pikkuruisia helyjä kuten muinaisia kolikoita, hiottuja puolijalokiviä ja koristeellisesti letitettyjä lankaseppeleitä on levitetty yltympäriinsä dioraamaa*. Sileä kammion maalattia on peitetty soralla ja pikkukivillä altaan reunoilla, ja useita suuria tuhatjalkaisia möyrii soran seassa etsien saaliitaan.
Huomio herkästi kuitenkin kiinnittyy altaasta kohoavan pienoismallikaupungin lisäksi altaan reunalla veteen polvistuneeseen humanoidiin, kidusmieheen. Hän on selin tiennäyttäjiin, ja kaikesta päätellen on meditoimassa.
Dioraama on erityisen huoliteltu pienoismalli Absalomista, jonka selvin maamerkki on Tähtikiven Katedraali. Tähtikiven Katedraali sijaitsee aivan Absalomin hienoimmalla alueella, ja on se paikka mistä kuolevaiset Iomedae, Cayden Cailean ja Norgorber astuivat ulos jumalina.
|
|
Ajatella, että maan alla voi olla tälläista kauneutta! Mutta mikä tämän paikan tarkoitus oikein on, miksi Absalomin pienoismalli?" ovat Meilinin ensimmäiset ajatukset, kun nainen astuu luolaan.
Sitten hän huomaa soran seassa möyrivät mönkijät sekä kidusmiehen ja hänen lihaksensa vaistomaisesti hieman jännittyvät. Äkkiä käännähtäen hän viittoo takana tulevia tovereitaan olemaan hiljaa ja astahtahtaa hieman sivummalle, että muutkin voivat nähdä edessä avautuvan näkyvän kuin myös muodostaa jonkinlaisen rivin mahdollisen jonon sijasta, ennen kuin alkaa puhutella veteen polvistunutta kidusmiestä.
|
|
"No on joku jaksanut askarrella pienoismallia..." Tiberius mutisee, tosin äärimmäisen vaikuttuneena näkemästään. Sitten huomio kiinnittyy kuitenkin meditoivaan kidusmieheen. "Päivää, ei kai vaan häiritä! Tultiin vähän kattelemaan luolaa," mies kajauttaa reippaalla äänellään, mutta pitää vielä kohteliaan etäisyyden.
"Ja sinulta kenties saisimme kaikki tiedot mitä tarvitaan..."
Kidusmies ei reagoi Tiberiuksen äänekkääseen huuteluun mitenkään. Kovaääninen karjunta toki kaikuu luolastossa hetkisen verran.
|
|
Mosuah säpsähtää Tiberiuksen karjaisua ja ottaa askelen sivummalle. "Gozrehin nimeen, varoita ensi kerralla ennen kuin alat mylvimään tuolla lailla", hän puuskahtaa, virnistää sitten kuitenkin ystävällisesti Tiberiukselle ja jää seurailemaan kidusmiehen reaktiota.
Onpas jännän näköinen tuo kaupunkimalli, kukahan sen on tehnyt, ja miksi tähän paikkaan...
|
|
"Olen täydelleen samaa mieltä", Meilin sihahtaa Mosuahia myötäillen, mutta toisin kuin shamaani, ei virnistä ystävällisesti, vaan mulkaisee maagia hyvin kylmäkiskoisesti ennen kuin kääntää huomionsa takaisin kidusmieheen.
"Onpa hän totisesti keskittynyt meditaatioonsa... Tuon huutelun olisi luullut herättävän kuolleetkin. Mahtaako hänen kuulonsa toimia?" paladiini ihmettelee vaimennetulla äänellä kidusmiehen liikkumattomuutta tovereilleen. "Jospa liikkuisimme varovaisesti lähemmäksi...?" tianilainen esittää epävarmasti. "Eikä enää enempää huutelua ilman ennakkovaroitusta, kiitos", hän lisää ankarasti Tiberiusta vilkaisten.
Meilin liikkuu lähemmäksi, yrittäen päästä noin kymmenen jalan päähän, mielellään ainakin vähän miehen etupuolelle, jos se on mahdollista menemättä veteen. Nainen vilkuilee samalla maahan, ettei tule tallanneeksi minkään soraa kummemman päällä. "Jos tämä on heidän pyhä paikkansa, mistä sen tietää, mikä täällä on sallittua..."
|
|
Alistina katseli hämmentyneenä kaupunkireliefiä ja tunsi olonsa vielä jättimäisemmäksi kuin normaalisti, eikä se tunne ollut mukava. Tiberiuksen huutaessa hän säpsähtää kummastelultaan ja kääntyy äkkiä ympäri, huomaten kidusmiehen vihdoin. Puol'örkki nostaa vasaransa vaistomaisesti ylemmäs ja katsoo hyvin epäillen olentoa. Meilinin alkaessa siirtyä lähemmäs humanoidia Alistina menee varuilleen. "Mene varovasti, ties mitä taikoja ne osaavat" Alistina supisee hermostuneen oloisena.