Deussun pelilauta.fi #5-08 The Confirmation (Inactive)

Game Master Deussu

No nyt ois. Hahmoesittelyjä saa tehdä, summittaisia, en oo vielä pistäny alkuintroa.

"Jahas, oisko keikkaa siis tarjolla?"
Laiha, tympääntyneen näköinen varisialaismies nojailee seinään ja kaivelee tikarilla kynsienalusiaan. Kulttuurilleen tyypillisesti mies on pukeutunut kevyeen, vaaleaan paitaan ja nahkaliiviin, päätä koristaa tumman parran lisäksi rasvoittuneet hiukset. Jokin miehen ulkomuodossa vihjaa, että hän saattaa hetkenä minä hyvänsä ruveta kauppaamaan hevosta. Ja että jos kauppakumppanilla on vähänkään järkeä päässään, hänen ei sitä tulisi ostaa...

'Sczarni' on sana jolla varisialaiset päätyisivät häntä kuvailemaan.

Oviaukon toisella puolella seisova Meilin vilkaisee alta kulmain hiljaisuuden rikkonutta miekkosta. On aistittavissa, että jokin miehen sanoissa tai tavassa sanoa ei täysin miellytä paladiinia, mutta naisen ääni ja ilme ovat kuitenkin kohteliaan ystävälliset tämän todetessa: "Näin minun ainakin annettiin ymmmärtää."

Silmänräpäyksen verran nainen vielä mittailee katsellaan varisialaista, ennen kuin jatkaa: "Koska joka tapauksessa tulemme työskentelemään yhdessä, lienee parempi esittäytyä, eikö totta? Nimeni on Meilin Shan. Hauska tavata." Paladiini suo varisialaiselle muodollisen nyökkäyksen. "Millä nimellä haluat itseäsi kutsuttavan?" Tianxialainen kallistaa päätään kysyvästi, viileän utelias katse tummissa mantelinmuotoisissa silmissään. Tatuoitujen, enemmän pyöreiden kuin kapeiden kasvojen huulilla värjyy varovainen hymy.

Paladiini on verhoutunut raskaaseen haarniskaan, aseiden ollessa siistissä nipussa lattialla repun vieressä. Ainoa poikkeus on melkeinpä naisen itsensä pituinen lucerne-vasara, jota hän pitää edessään ylösalaisin käsivarren mitan päässä, kädet rennosti ristittyinä aseen varren päähän.

Hiusten tuoreen oloinen hennavärjäys ja rastoitus pienen pieniksi rastoiksi vihjaa aavistuksesta turhamaisuutta, joka kuitenkin on selvästi alisteinen armottomalle käytännöllisyydelle: rastat on vedetty päätä myötäileviksi päälaelle tehdyllä tiukalla nutturalla. Vaaleanruskealle iholle, keskelle otsaa mustin viivoin tatuoitu miekan ja siivekkään naisen yhdistelmä sekä molempiin poskiin tehdyt vaalean oranssit auringot kuuluttavat naisen Sarenraen seuraajaksi.

Huoneeseen tuodaan kahdelle tiennäyttäjälle kirje. "Aloittakaa sieltä mistä tämä kaikki alkoi. Tulkaa tapaamaan meidät Haavoittuneen Hahtuvaan huomenna tuntia ennen auringonnousua." Nähtävästi virkaintoisuus ja toimistoissa norkoilu ei tällä kertaa tuota tulosta. Muut kutsutut tiennäyttäjät saavat henkilökohtaisesti kirjatun kirjeen kukin sinne missä nyt vain sattuu olemaankaan.

Taustamusiikkia tässä, olkaa hyvä.

Koko yön jatkunut sade jatkuu vielä aamullakin, ja on tehnyt Absalomin teistä kosteita ja mutaisia, syvien lätäköiden loiskuessa epäonnistuen astuessa nuhjuisilla saappaillaan niihin. Tumma taivas peittää auringon ensisäteet ja jättää iltamaisen tunnelman aukeavaan päivään. Ennustajat ja samoojat yhtälailla kertovat, että rankkasade väistyy illalla ja rauhoittuu yöksi.

Haavoittunut Virvatuli on rähjäinen rakennus, jonka haalistunut kyltissä on pikkuruinen keijuntapainen otus istumassa, jolta puuttuu toinen siipi. Sisällä tavernassa ilma on savun täyttämää ja paksua, löyhkäten hieltä, tupakalta ja tähteiksi jääneiltä ruoilta. Huoneen keskeltä sammuneiden humalaisten keskeltä nousee tutunnäköinen haltia suuren pyöreän pöydän päälle.

“Tervetuloa, tervetuloa! Olkaa hyvä ja istuutukaa!” Kreighton Shaine, Tiennäyttäjäjärjestön kääröjen mestari, ketterästi pudottautuu istumaan risti-istuntaan pöydän keskelle, katsellen ympäri tavernaa kunnioittavan hämmästyneesti. “Voitteko kuvitella? Se kaikki alkoi täältä vuosia sitten, tai no, yli neljäsataa vuotta sitten siis. Juuri tämän katon alla Tiennäyttäjäin järjestö sai alkunsa.”

“Mutta tänään… tänään te aloitatte konfirmaationne! Mestari Farabellus, mestari Zey ja minä olemme yksimielisiä siitä, että olette itse kukin osoittaneet taitonne, hyötynne ja omistautumisenne järjestölle, joten ei olekaan parempaa hetkeä kokeilla, onko teistä täyden mitan kenttäoperatiiveiksi. Sallikaa minun esitellä teille Janira Gavix”, Kreighton Shaine sanoo kun hän elehtii kädellään innostuvalle puolituisnaiselle saapumaan pöydän äärelle. Puolituisnaisella on suuri selkäreppu ja hän kantaa mukanaan jos jonkinmoista työkalua, pussukkaa ja käärökoteloa vyöllään. Shaine jatkaa: “Janira tulee mukananne teidän konfirmaatioon. Hän on yksi parhaista ja välkyimmistä oppilaistani ja on eittämättä korvaamaton apu teidän matkallanne, sillä hän löysi ne luolat, jonne teidän on menevä ja tutkiva teidän konfirmaatiollanne.”

Janiran ääni on täynnä intoa ja iloa.

“Tervehdys, innoittavat tiennäyttäjät! Kuutisen kuukautta sitten kun olin kartoittamassa luolien sisäänkäyntejä Kortos vuorten aluskukkuloilla, todistin yksinäisen kidusmiehen astuessa sisään yhteen häivytettyyn luolaan. Silloin en juuri mieltäni rasittanut asialla, mutta sitten näin toisen kidusmiehen menevän samasta luolasta sisään kuukautta myöhemmin kun minun konfirmaationi jatkui jatkumistaan. Muutamaa päivää myöhemmin, kun olin saanut viimeisteltyä minulle annetun tehtävän, lähdin tutkimaan luolastoa kuitenkaan löytämättä jälkiä näistä kidusmiehistä.”

Janira istuutuu pyöreän pöydän ääreen ja säteilee innokkuutta. Hänen hymynsä ulottuu korvasta korvaan.

Mestari Shaine hypähtää jaloilleen yhä pöydän päällä keikkuen. “Alokkaat, teidän konfirmaationne on matkustaa tähän luolastoon, tutkia ja kirjata ylös sen monet sisäänkäynnit. Lisäksi, ja tämä on tärkeää, selvittäkää mitä nämä kidusmiehet siellä oikein puuhailevat. Ja aijuu, tulkaa toki elävinä takaisin, tietty.” Näihin sanoihin kääröjen mestari päättää jupinansa, hypähtää alas lattialle ja keinahdellen astelee ulos tavernasta hyräillen itsekseen.

Puhetulvasta toipumista yrittävä Meilin kätkee hämmennyksensä siemaisemalla vesileilistään suullisen edellisenä iltana aamua varten hauduttamaansa jäähdytettyä teetä. Pieni tahdoton irvistys käväisee naisen kasvoilla kitkerän juoman hulahtaessa suun läpi: "Veden ja lehtien suhde kaipaa selvästi vielä parannusta", hän toteaa ajatuksissaan. Hyvää on toisaalta se, että nenäonteloon asti ulottuva maku peittää hetkiseksi ympäristön rikkaat ominaishajut.

"Tuota, kidusmiehet kuulostavat hyvinkin vedenalaisilta olennoilta? Sellaisetko kuitenkin elelevät maan päälläkin...?" paladiini aloittaa epävarmasti, muita ympärilläolijoita ja Janiraa vilkuillen. "Vai ovatko ne jotain toispuoleisia demoninsukulaisia?" nainen lopettaa terävämmin, kuulostaen siltä, että viimeinen ajatus olisi erityisen epämiellyttävä.

Syrjempänä muista, koolleen nähden pienellä jakkaralla istuu hieman kyyryssä ruskeaihoinen puoliörkkinainen, joka hypistelee käsissään edessään olevan suuren vasaran vartta. Likaisen blondeja puolipitkiä hiuksia peittää nuhjuinen huivi, ja kasvojen päälle valahtaneiden etuhiusten takaa erottuu verenpunaiset silmät. Naisen kasvot ovat pisamaiset ja ilme hieman epävarma. Tämän kasvojenpiirteet ovat pehmeät ja epäörkkimäiset, korvien suippouden muistuttaen sekarotuisuudesta. Alaleuan torahampaat ovat viilattu karkeasti pois.

Puoliörkillä on päällään ruskeat nahkahousut ja valkoinen nokitahrainen paita joka ei naisen omaksi harmistukseksi saa peitettyä tämän keskimääräisesti huomattavasti suurempaa rintavarustusta. Hihaton paita paljastaa vahvat hartiat ja käsivarret, joissa on erinäisiä arpia siellä täällä, osa pieniä palovammoja ja osa muita naarmuja. Naisen paita ja kädet ovat pinttyneen nokiset työstä. Jalassaan hänellä on saappaat joiden teräskärjissä on kelttikuviota, samanlaisia mitä vasaraan on kaiverrettu. Vierellään hänellä on reppu, jonka päällä lepää niittipanssari. Vaatetus ja olemus viittaa käytännöllisyyteen.

Alistina vilkuilee vaivihkaa muita huoneessaolijoita, ja pysyy toistaiseksi hiljaa. Häntä ei häiritse paikan haju tai muu tunnelma, hän on työssään tottunut kaikensorttisiin olentoihin. Sen Alistina tietää ettei tällaisten paikkojen olueeseen kannata koskea ellei halua joko kulkutautia tai vatsaansa sekaisin.
Hän ei myöskään pidä ajatuksesta kidusmiehistä, koska niihin olentoihin yleensä liittyy vettä. Syvää vettä ja petoja jotka ovat vedessä. Onneksi tehtävä sentään sijoittuu luolaan. Kaksimetristä naista huolettaa luolissa ainoastaan se että mahtuuko hän kulkemaan.

Aiemmin...
Naisen äänen kuulleessaan Tiberius nostaa katseensa kynsistään. Hän oli kuullun jonkun tulevan huoneeseen, mutta haarniskan kolinasta oli päätellyt sen olevan joku miespuolinen soturi, eikä kiinnittänyt asiaan suurempaa huomiota. Mutta nyt kiinnostus heräsi.

Ei paha.. Ei paha.. Vaikka vinosilmä onkin...

Ja silmänräpäyksessä mies on jo suutelemassa neidon kättä. "Tiberius... Tiberius Scaevola. Erittäin hauska tutustua!" Ääni muuttuu huomattavasti edellistä lausahdusta syvemmäksi, ja kielikin muuttuu puhdasoppisemmaksi taldaniksi. Lisäksi mies vääntää kasvoilleen hurmaavimman hymynsä, missä on kuitenkin jotain petomaista. "Erittäin miellyttävää että ryhmässämme on näinkin viehättäviä jäseniä. Odotan innolla yhteistyötämme. Se tulee varmasti olemaan oikein ... hedelmällistä."

Tiberius iskee Meilille silmää ja pysyttelee hieman liian lähellä naista. Viestintuoja kuitenkin keskeyttää tämän hetken ennenkuin se on alkanutkaan, ja liikemiehenä Tiberius jättää Melinin hetkeksi rauhaan ja keskittyy lukemaan viestiä.

"No, töihin vasta huomisaamuna. Mutta sittenhän meillä on koko ilta aikaa tutustua, Meilin hyvä..."

----
Seuraava aamu Haavoittuneessa Virvatulessa (ja Tiberiuksella mahdollisesti mustelma poskessa)

"Mitä!? Konfirmaatio? Siis joku vähän niinkuin joku loppukoe? Mitä helvettiä? Mä on siis jo käynyt keikalla. Ihan oikealla keikalla. Qadirassa. Hoitamassa bisneksiä. Miksi helvetissä mun pitää tällaiseen leikkitehtävään lähteä?" Kiihtyessään Tiberiuksen puhe muuttuu jälleen hieman alatyylisemmäksi ja varisialaisaksentti paistaa läpi. Käsiään heilutten hän luo ylimääräistä dramatiikkaa puheeseensa, samalla kun marssi protestinomaisesti ympäri huonetta.

"Tää on varmaan joku rangaistus jostain tempuista Shanen luennoilla. Sillä vanhalla pierulla on ihan varmasti todella kieroutunut huumorintaju," varisialainen mutisee kun Kääröjen Mestari on poistunut paikalta.

Tiberius pysähtyy hetkeksi rauhoittumaan ja tarkkailemaan ympäristöään. Hän kampaa rasvaiset hiuksensa takaisin ojennukseen sormillaan, ja ojentaa sitten kätensä Janiralle. "No työ on työtä, tehdään pois alta. Mä oon Tiberius, hauska tavata." Ja pian hän kääntää katsensa kohti syrjempänä istuvaa Alistinaa. "Ja moi vaan sullekin. Ootsä tulossa myös mukaan tälle leikkikeikalle?"

Jopa on iso daami. Jättimäinen. Ei se nätti ole, mutta noi tissit kompensoi kyllä hyvin

Alistina kuunteli miehen paasaamista ja pyöritteli silmiään hiljaisuudessaan. Varisialaismies toi hänelle mieleen jonkun tutun henkilön. Puoliörkki säpsähtää ajatuksistaan huomatessaan hälle puhuttavan, ja nostaa katseensa Tiberiukseen. Hän hymyilee hieman vaivaantuneesti ja nyökkää. "Joo. Saisi tämän homman viralliseksi ja niin poispäin." Puoliörkki ei huomaa mainita nimeään.

Hetken ensimmäisten tulijoiden jälkeen Haavoittuneeseen Virvetuleen saapuu myös riuska hahmo niittipanssarissa, joka lähes jää raskaan epäsiistin viitan varjoon. Hahmon kasvot ovat selkeästi sivuilta vihertävät, mutta jäävät lähes kokonaan puisen hieman härän pään muotoon muovautuneen maskin taakse. Hahmo on epämiellyttävä katsella, mutta säteilee siitä huolimatta auktoriteettiä.

Laiskasti ympärilleen tovin jo tuijoteltuaan, hän lopulta tunnistaa jonkun seurueesta, ja lähtee marssimaan sitä kohti. Tällöin hahmon vyötäröllä ja selässä vilahtaa kokoelma aseita: ruosteen raiskaama falchion, ilkeän näköinen aamutähti ja lisäksi muutama heittokeihäs kilkattaa toisiaan vasten. Hahmon kaulan ympäri on pujotettu myös pitkässä nahka hihnassa suuri sarvi, joka kimpoilee muun varustuksen mukana hahmon ottaessa raskaita askeleitaan.

"Mä ooon Mombasa. Mä oon vissiin teitin musamaakari, mut semmosta kunnon törinää ja laulantaa, ei tämmöst pimputtelua. Ja oon mää myös semmonen suojeluspyh.. olento, juuh. Mä otan kyl yhen sarvellisen tuota ööliä." hän lausuu tomerasti mahdollisesti keskeyttäen muut, ja vastauksia odottamatta lähtee jo tavoittelemaan kosteaa nektariiniä, ojentaen sarveaan täytettäväksi tilkiten samalla sen puhallusaukon suurpiirteisesti kämmenellään.

Tiberiuksen äkillisen tunteenpurkauksen seurauksena ainakin hetkellisesti mahdollisen demonisen uhan unohtanut Meilin kuuntelee miehen monologia huvituksen ja järkytyksen sekaisissa tunnelmissa. Kaikkien Avistaniassa viettämiensä vuosiensa jälkeenkin paikallisten voimakas tapa ilmaista tunteitaan säpsäyttää häntä aina hieman. "No, varisialaiset ovat tietenkin oma lukunsa", nainen muistuttaa itselleen.

Tiberiuksen epäkunnioittava maininta mestari Shanesta ei lisää Meilinin miestä kohtaan tuntemaa kunnioitusta, joskin naisen on myönnettävä itselleen, että edellisenä päivänä saadun ensivaikutelman perusteella kunnioitusta ei enää ollut jäljellä liiemmälti muutenkaan. Mies ei ole ensimmäinen, jonka liehakoinnin Meilin on torpannut, mutta mahdollisesti sinnikkäin... "Toivottavasti hän pysyy kurissa eikä häiritse minua enää tehtävän aikana, jotten joudu siirtymään sanallisista kielloista... jyrkempiin ilmaisukeinoihin", paladiini ajattelee itsekseen.

"Liika itsevarmuus käy yleensä lankeemuksen edellä, Tiberius", Meilin tokaisee puoliörkkinaisen vastattua miehen kysymykseen. "Jos ymmärsin mestari Shanen oikein, niin tähänkin "leikkitehtävään", niin kuin sanoit, sisältyy ihan oikea kuolemanvaara. Ja saatu tieto on vieläpä tarpeellista jollekulle. Mitä muuta voisit tehtävältä haluta?" Nainen kysymyksessä väreilee sekä aito ihmettely että selvä haasteen tuntu.

Odottamatta miehen vastausta paladiini kääntyy tuoliltaan kookkaan naisen puoleen, kysyen ystävällisempään äänensävyyn: "Olen pahoillani, en tainnut kuulla nimeäsi... Mikä sanoitkaan sen olevan"?

Mombasa saa torvensa täytettyä ja iloliemen valuessa hänen käsivartaan pitkin hän juo pitkän huikan, urahtaen lopuksi tyytyväisesti. Hän palaa kumppaniensa pöytään ja ruskeat pienet nappi silmät tähyävät hieman sivuun väännetyn maskin takaa seurueen jäseniä jonkin asteisella mielenkiinnolla. "Ollaanpa me osaavan näkönen porukka." hän murahtaa ilmeisesti tavoitellen jonkinlaista kannustavaa sävyä ääneensä, mutta ei vaikuta aivan rehelliseltä. "Voisin laulaa vähän, kun saan tän sarven hoideltua. Tykkään laulaa mahtihäristä." hän naureskelee itselleen melko remakalla.

Janira antaa ryhmän keskustella hetken keskenään, kun eivät selvästi tunne toisiaan juuri lainkaan. Puolituinen seuraa oudon kiinnostuneesti räväköitä persoonia ja hymyilee leveästi ja innokkaasti huolimatta Tiberiuksen karkeista sanoista. Hän nousee tuolilleen seisomaan nähdäkseen paremmin muut tiennäyttäjät pöydän takaa.

Janira kääntyy ensimmäiseksi Meilinin puoleen, ja hymähtää naispaladiinin kysymykselle. "Demoninsukuisia? Ei sentään. Ihan ovat humanoideja, miltei ihmisen näköisiä, mutte kaulassa kolme paria kiduksia. Asuvatkin usein vedessä tai veden äärellä. Melko salamyhkäisiä, mutteivat kuitenkaan vihamielisiä."

Tiberiuksen lapsenmielinen kiukuttelu hämmentää Janiraa, joka on kai tottunut asiallisiin joskin ehkä hygienisesti vajavaisiin tiennäyttäjiin. Kuitenkin ammattimaisesti puolituinen kääntyy varisialiasen miehen puoleen ja tyynnyttelee tätä, käsillään aivan kuin painaen suurta tyynyä päänsä korkeudella maata vasten. "Vakuutan sinulle, tämä ei ole mikään leikkitehtävä. Me emme tuhlaisi kokeneiden tiennäyttäjien arvokasta aikaa pelleilyillä, tietenkään. Mitä mestari Shaine tahtoi tarkoittaa konfirmaatiolla on se, että tämän tehtävän suoritusta seurataan ja sillä mitataan myös teidän pätevyyttänne myöhempiä tehtäviä varten." Janira on hyvillää Tiberiuksen rauhoittuessa ja kättelee tätä sirolla kädellään, hymyillen yhä aivan kuin ei olisi koskaan lopettanutkaan.

Puolituinen kääntyy myös katsomaan Alistinaa, joka ei istuessaan vaikuta puolituisesta läheskään niin uhkaavalta. Janira ei ole pituudeltaan edes puolta siitä mitä Alistina, mutta puolituinen kätkee hermostuneisuutensa taidokkaasti tärkätyn hymynsä taakse. "Tule toki pöydän ääreen istumaan sinäkin, niin voimme paremmin tutustua toisiimme, eikö?" Janira kehottaa, viittoen kädellä puoliörkkiä lähestymään.

Toisen puoliörkin myöhäinen saapuminen saa Janirankin pään kääntymään. "Hänen on pakko olla samaa porukkaa", hän ajattelee nähdessään kummallisen vaatetuksen ja vyöllä roikkuvaan asevarastoon. "Loistavaa! Ajattelinkin, että ryhmä olisi ollut melko pieni", Janira aloittaa, taputtaen pyöreää pöytää. Puolituisen ilme onkin entistä hämmästyneempi, kun Mombasaksi esittäytynyt puoliörkki talsii baarimikon luokse juomaa hakemaan. Janira kohauttaa olkiaan ja pysyy tuolillaan seisten, seuraten mielenkiinnolla ryhmän jutustelua.

"Tuota, tiedättekö kenties onko tänne saapumassa vielä muita? Neljä on useimmiten retkikunnissamme minimimiehityksen määrä..."

"Mitä muuta voisit tehtävältä haluta?" Nainen kysymyksessä väreilee sekä aito ihmettely että selvä haasteen tuntu.

Tiberius katsoo Meiliniä hetken kurtistaen kulmiaan. "Rahaa, cherie, rahaa. Hilloa, massia, paalua, pätäkkää. Rakkaalla lapsella monta nimeä. Siitähän tässä hommassa on kyse. Hommataan rahaa, ja rahalla valtaa. Eiksje?"

Jotenkin Tiberiukselle jää kuitenkin sellainen olo, että nainen on hieman liian naiivi ymmärtääkseen elämän perustotuuksia. Toisaalta, naiviuus on piirre mitä mitä hän kyllä muutoin naisissa hyvinkin arvostaa.

Uuden tulokkaan tömähtäessä äänekkäästi pöytään, Tiberius huomaa että paladiini on jo kääntänyt hänelle selkänsä. Siispä uudeksi keskustelukumppaniksi valikoituu Mombasaksi itsensä esitellyt puol-örkki. "Huomenta vaan, tervetuloa jengiin. Toivottavasti lauluistasi löytyy muitakin aiheita kuin mahtihärät. Kuulostaa vähän puuduttavalta aiheelta pidemmän päälle. Mut pistä laulaen, anna vähän näytettä! Saadaan porukka kunnolla hereille!"

GM: Tietääkö Tiberius mitään kidusmiehistä?
Knowledge local/nature: 1d20 + 9 ⇒ (20) + 9 = 29

Alistina jää seuraamaan huoneeseen rymistelevää panssaroitua olentoa, ja ihonväristä päättelee tämän örkiksi nyrpistellen nenäänsä. Ei noita. Niitä on saanut nähdä ihan tarpeeksi.
Alistina pyyhkäisee hartiaansa kuin puistellen likaa siitä, ja kääntää katseensa sitten Meiliniä kohti. Hän ehtii juuri ja juuri esitellä itsensä Alistinaksi, kun panssariörkki avaa taas kitansa. Vaikka olento on ainakin osaksi samaa lajia, ei Alistina välitä sen sorttisesta seurasta. Toivottavasti osaisi olla ihmisiksi edes keikalla.

Puolituisen viittoessa Alistina nousee vaitonaisena ylös paljastaen samalla koko pituutensa ja rotevan runkonsa, nostaa reppunsa ja siirtyy istumaan sitten pöydän ääreen. Vasaran hän asettelee nojaamaan tuolin selkämykseen ja nojaa kyynärpäillään pöydän pintaan. Tiberiuksen kehoittaessa örkkiä laulamaan puistaa Alistina hienoisesti päätään.

Jostain toisesta pöydästä koko ajan kuulunut hiljainen kolina päättyy viimeinkin äänekkääseen huokaukseen. Kyseisen pöydän alta astelee hyvin pitkä (jopa 94-senttinen) puolituinen, harmaatukkainen, vaaleaihoinen ja valkoiseen toppiin ja lyhyeen hameeseen pukeutunut. Jaloissaan hänellä näyttää olevan jonkin sortin kumisaappaat. Hänellä on mukanaan lisäksi reppu, kolme säkkiä ja läjä pulloja, tiirikoita, tikareita ja ties mitä kiinnitettynä erinäisiin vöihin. Puolituinen suorastaan valuu tavaraa, kirjaimellisestikin, sillä ainakin yhdessä säkissä on reikä ja kaksi repun taskuista ei mene kunnolla kiinni. Jokainen paikalla olevista tiennäyttäjistä on kuitenkin nähnyt pahempiakin tavaravuoria, sillä pöydän alta astellut puolituinen ei ole mitenkään erityisen vahva, vaikka ei olekaan täysin narukäsi.

”Anteeksi. Kuten näette, minulla oli ja on edelleen hieman teknisiä ongelmia”, hän sanoo ja hymyilee muille oikein kiltisti. Ääni kuulostaa aika matalalta, ainakin jos olettaa, että puolituinen on nainen. ”Minä olen Moeki Metsänväri, kotoisin Mammuttivaltiaiden Valtakunnasta kaukaa pohjoisesta!” Tähän perään hän huudahtaa jopa kolmen sanan mittaisen kellidinkielisen tervehdyksen.

Hän hyppää pöydälle istumaan, katsoo hetken muita ja tunnistaa vain Janiran, jonka on nähnyt pari kertaa suurloosilla. ”Janira Gavix...” hän aloittaa ja käy sitten läpi kaikki muutkin. Ensin hän katsoo suuren läsnäolon omaavaa punatukkaista paladiini Meiliniä. Moeki ei kuitenkaan ole kuullut hänen nimeään, joten hän vain hymyilee ja siirtyy katsomaan pitkää kurvikasta mutta pehmeäkasvoista Alistinaa. ”Alistina...” Sitten hän katsoo laihaa varisialaismiestä ja härkänaamarin taakse piiloutunutta epäsiistiä puoliörkkiä. ”Tiberius, Mombasa.” Hän kääntyy kaikkien puoleen ja jatkaa: ”Hauska tavata.” Sitten hän katsoo taas Meiliniä. ”Entä sinä?” hän kysyy vielä, kaivellen samalla vyölaukustaan kynää ja paperia.

Knowledge local kiduskansalaisista: 1d20 + 7 ⇒ (19) + 7 = 26

Toivottavasti lauluistasi löytyy muitakin aiheita kuin mahtihärät.

Mombasa katsoo varisialaista pitkään .. mutku härät, ne on mahtavia, ja ne murskaa kaiken alleen, silleen vastustamattomasti ja joukolla. Miks mä laulaisin jostain muusta? Mut joo, välil töräyttelen myös torveen. Paranis kelvata. Kaikilla ei oo lauluniekkaa matkassa, ja semmosissa porukoissa kuoleisuus on oleellisesti korkeampi, ku porukoilla jotka on saanut kiertävän artistin matkaansa.". Torvi jatkaa nyt jo hitaammin vuotamista kohti Mombasan kainaloa.

Moekin ilmestyminen paikalle, saa osakseen jokseenkin iloluonteisen irvistyksen, mutta sen jälkeen artisti hiljenee, ilmeisesti keskittyäkseen tulevaan esitykseen.

Jostain syystä juuri paladiinin läheiselle pöydän nurkkaukselle on jäänyt muutama puoliksi juotu tuoppi, jotka puolituisen pöydälle hyppääminen seurauksena liikahtelevat hivenen uhkaavasti. Onnettomuuden riskiä arvioimaan unohtunut Meilin säpsähtää henkisesti puolituisen kysymystä, nousten ripeästi seisomaan koko viiden jalan ja kahden tuuman pituuteensa.

"Ah, aivan, en olekaan vielä esitellyt itseäni muille kuin...Tiberiukselle." Paladiini vilkaisee miestä ja pyöräyttää silmiään. "Suokaa anteeksi. Meilin Shan, ilo tavata teidä kaikki." Nainen tekee muodollisen kumarruksen. "Tuota, jospa siirrän nämä tuopit tästä pois häiritsemästä..." Paladiini koppaa kolme tuopinpuolikasta ja siirtää ne viereiselle pöydälle, huomaten kärpästen harjoittelevan selkäuintia kahdessa tuopeista." Toivottavasti olut ei sentään ole aivan järjestön alkuajoilta...", paladiini miettii, vilkaisten hivenen huolestuneena ilmeisesti aamiaisen korvikkeeksi olutta jo juonutta Mombasaa sarvineen ja torvineen. Toisaalta, puoliörkki vaikuttaa kestävältä. "Ovatko kaikki jo tässä?" Nainen vilkaisee ympärilleen. Puolituisen ilmestyttyä pöydän alta hän ei usko yllättyvänsä enää mistään.

Alistina tuntee olonsa hieman epämukavasti paikalle kiivenneen puolituisen katseesta. Vaikka hän on saanut kokea tuijotusta ruuminrakenteensa vuoksi jo monia kertoja aiemmin, ei hän ole koskaan tottunut suoraan katseeseen.

Puoliörkki vilkuilee sitten sivusilmällä toista lajistaan. Inhottavaa. Miksi pitää olla tuollainen.. sivistymätön? Yh. Hän koittaa kuitenkin pitää ajatuksensa piilossa. Ryhmän pitää toimia ryhmässä ja kaikki pitäisi suvaita. Kunhan ei tule tuon lähemmäs.

Tavernan ovi heilahtaa auki ja sisään astelee haarniska kalisten selkeästi uransa alussa oleva tiennäyttäjä: miehellä on selässään uudenkarhea tiennäyttäjän peruspakkaus jonka alle hän on tunkenut kömpelönnäköisesti pitkäkeihään ja joukon lyhyempiä heittokeihäitä. Pitkä ja pyylevä seikkailijanalku on mustasta ihostaan päätellen selkeästi mwangilaista alkuperää. Jokunen valkea heimotatuointi koristaa hänen käsivarsiaan ja rystysiään. Luisten korvakorujen vierellä kyyhöttää valkoinen rotta, joka tarkkailee uteliaana tavernaa.

"Tämäkö oli Haavoittunut Virvatuli?", mies kysyy matalalla, pehmeällä ja kumealla äänellä. "Käärömestari Shane käveli minua vastaan hetki sitten ja opasti tännepäin. Taisin kääntyä väärään suuntaan kivenhakkaajan kujalta ja, krhm, eksyä", hän mörisee nolona.
Valkoinen hammasrivi hohtaa mustien, ystävällisten kasvojen keskeltä tämän hymyillessä anteeksipyytävän oloisena. "Te ehditte varmaan jo odottaa... Keitäs meillä onkaan mukana? Itse olen Mosuah, ammatiltani parantaja ja shamaani."

Moeki ei ole aivan varma, onko Meilinin suhtautumisella olueen jotain merkitystä, mutta hän olettaa, että paladiinit ovat sillä tavalla omituisia. Alistina reagoi hänen mielestään varsin ymmärrettävästi huomioon.

Moeki epäilee Mombasan soittajantaitoja, joita tämä näyttää mainostavan, mutta ei yritä estellä esitystä. Se ei kuitenkaan vieläkään pääse alkamaan, kun paikalle saapuu vielä yksi tiennäyttäjä. Moeki kääntää päätään oven suuntaan. ”Tervehdys. Minä olen Moeki Metsänväri.” Puolituisen mukana oleva tavaravuori, -vana ja tiirikat antanevat parhaan veikkauksen hänen ammatistaan, jota hän ei mainitse. Hän ei vaikuta olevan lainkaan hämillään sekalaisesta sakista. ”Mutta tosiaan, hienoa että mukana on parantajakin”, hän sanoo hymyillen leveästi, ja antaa muiden jatkaa omia esittelyitään.

"Eipä hätää, olimme itsekin vasta aloittelemassa...Meilin Shan, Sarenraen paladiini, hauska tutustua, tervetuloa", tianxialainen toteaa ja kumartaa sirosti.

"Oletan, että Käärömestari jo avasikin sinulle tehtävämme pääpiirteitä, mutta tarkoituksenamme siis olisi lähteä tutkimaan kollegamme Janira Gavixin jo aiemmin tutkimia luolia, kartoittaa niiden sisäänkäynnit ja selvittää, mistä aiemmin luolissa nähdyt kidusmiehet ovat lähtöisin ja mitä sellaiset olennot ylipäätään luolissa toimittavat... En kai unohtanut jotakin?" Nainen vilkaisee vielä varmistusta hakien muihin ryhmänsä jäseniin, ennen kuin kääntää uteliaan katseensa vielä hetkiseksi eksoottiseen ihmismieheen.

"Shamaani... Kuulostaa mielenkiintoiselta. Mahdollisesti myös epäilyttävältä", paladiini pohtii itsekseen. Koska tuijottelemaan ei kuitenkaan parane jäädä, Meilin kääntyy vilkuilemaan muita tovereitaan ja Janiraa näiden tehdessä omia esittelyitään. Nainen on salaa tyytyväinen esittelykierroksen toistosta, toivoen sen helpottavan nimien nopeaa mieleenpainumista.

Alistina seuraa katseellaan uutta tulijaa. Shamaani. Hyvä. Ne osaavat käyttää magiaa oikein ja hyvään tarkoitukseen.
Puoliörkki heilauttaa kättään tervehtiäkseen. "Moi. Alistina Hopeavasara, olen seppä ja tässä joukossa suunnitelma B. Käytän tuota lekaa." hän sanoo yllättävän reippaasti, osoittaen sitten olkansa yli tuolin selkää vasten nojaavaa asettaan peukalollaan.

En muistanut näitä pistää aiemmin niin pistän nyt.

"Ah, loistavaa! Lisää tiennäyttäjiä!" Janira parahtaa iloisesti. Hän tervehtii Mosuahia ja Moekia, jälkimmäistä ehkä hivenen iloisemmin sattuneesta syystä, ja ohjaa kädellään istumaan pöydän ääreen. Hän hykertelee huvittuneena Mombasan puheille, mutta peittää sen taitavasti.

Meilinin kerrattua tehtävää, Janira nyökkää. "Aivan niin, juuri niin. Ja nyt kun olemme kaikki tässä, voimme aloittaa."

Janira asettaa repun pöydälle ja kaivaa sieltä kokoonsa nähden hyvin suuren nahkapäällysteisen kirjan, jonka avaa pöydälle kaikkien nähtäväksi. "Ennen kuin suuntaamme vuorille, meidän tulisi kaikkien tuntea toisemme ja toistemme kyvyt, ja käydä läpi suunnitelmaamme. Ne kaikkein tärkeimmtä asiat, mitkä määrittää tutkimusretken onnistumisen, ovat tietenkin yhteistyö ja valmistelu! Minä aloitan!"

"Minä olen tosiaan Janira Gavix, jos esittely jäi välistä. Olen ollut tiennäyttäjä vähän neljä vuotta. Liityin järjestöön, sillä haluni tutkia maailmaa ja sen mysteereitä paloi kovasti! Tai no, näin alunperin tahdoin, mutta kiinnostuin sitten tiedon ja opin keräämisestä, ja pyrinkin pääsemään kronikoijien kirjoon."

"Entäs te? Mikä sai teidät liittymään tiennäyttäjäin järjestöön? Oletteko kenties käyneet kolmen vuoden koulutuksen, vai onko teidät palkattu suoraan kentältä?"

Puolituisen saapuessa Tiberiuksen käsi laskeutuu vaistonvaraisesti rahapussilleen, ja kokeilee että se on tallessa kaikkine sisältöineen. En ole rasisti, mutta kuitenkin...

Kohteliaasti varisialainen kuitenkin nyökkää puolituiselle, samoin kuin vastasaapuneelle mwangilaiselle. Suoraan viidakostako tämä tänne hölkkäsi? Miehellä on kuitenkin riittävästi järkeä pitää kommenttinsa omana tietonaan, ryhmänähän tässä tullaan pian toimimaan.

"No kai se kolme vuotta koulutusta alkaa olla täynnä" Tiberius vastaa Janiran kehoitukseen. "Mä liityin itse asiassa ihan siksi kun Karela-serkku sano, että täältä vois saada koulutusta taikuudessa ilmaiseksi. Ei köyhällä katupojalla ois siihen ollut varaa Korvosassa." Tämä saa Tiberiuksen hetkeksi hieman mietteliääksi, kun kohauttaa olkapäitään ja jatkaa: "Joten siihen nähden klubin jäsenyys ei o paha hinta. Tutkitaan ja raportoidaan ja tehdään kovasti yhteistyötä, ja sillai..."

Knowledge (History): 1d20 + 9 ⇒ (10) + 9 = 19

Moeki kuuntelee hiljaa ensin Janiran ja sitten Tiberiuksen selitykset. Tiberiuksen perustelut kuulostavat vähän pummaukselta, mutta tuskinpa Moekikaan olisi järjestöön liittynyt, jos se suorasti jotain maksaisi.

Moeki ei tunne itseään tarpeeksi avoimeksi rupeakseen selittämään taustojaan kovin tarkasti. ”No... Minä tulin sinällään mukaan kentältä, mutta tulin kuitenkin tänne ja olin koulutettavana vähän alle vuoden. Oli siitä hyötyä. Olin myös mukana parilla tehtävällä ennen tätä, mutta lähinnä kirjanpitäjänä. Hmm...” Hän pitää pienen tauon. ”Kai minä sen takia liityin, koska pidän seikkailemisesta. Ja täällä on selvää, että porukka pitää edes vähän toisistaan huolta. En todellakaan haluaisi päätyä johonkin epämääräiseen ryhmään, jonka jäsenet pettävät toisiaan minkä ehtivät.”

Mombasa katsoo Janiraa intensiivisesti ja tuhahtaa maskinsa takana, kun tämä kaivaa esiin kirjan ja alkaa vetää showta, johonkin järjestäytyneeseen suuntaan.

Harmistuksestaan toivuttuaan hän ilmoittaa: "Mää on Mombasa, mää on bardi, mää on jättihärkien sukuu. Mää tykkään taistella, soittaa ja remuta. Mut ajo tänne halu edustaa örkkei ja Urglin.. örkkei, jotta me saadaan se valta mikä me ansaitaaki ja tunnustus. Eikä meit kateltais sillee kummasti, ku jotaki sivistymätönt hirviööö. Olin mää tääl myös suojelee mun velipuol Mutgashii, ku siit piti tulla Urglinin kunkku, mut se putos ja halkas kallonsa. Höööö, ei ollu bardii sillä reisul ei!"

Knowledge (geography): 1d20 + 1 ⇒ (14) + 1 = 15

Knowledge (history): 1d20 + 1 ⇒ (14) + 1 = 15

Alistina kuuntelee muiden kertomukset ja nyökkäilee myöntävästi Moekin kohdalla. Mombasan selostuksen kuullessaan seppä tuntee puistatuksen selässään. "Voi luojat.."
Innokkaimpien kerrottua asiansa hän vilkaisee ympärilleen ja avaa sitten suunsa. "Kävin koulutuksen, ja olen käynyt yhdellä keikalla. Isä minut tänne suostutteli, käski tekemään jotain muutakin kuin seisomaan ahjon ääressä." Alistina kertoo raapien kynnellään pöydänpintaa, katse alhaalla.

Meilin nyökkää Alistinan lopetettua ja aloittaa: "Niin, minäkin sain koulutuksen..." nainen aloittaa, kooten ajatuksiaan. "Sarenraen armosta sain vihkimykseni paladiiniksi jo ennen järjestöön liittymistäni, mutta... koin erottuvani joukosta hieman liikaa, että olisin voinut sopeutua palvelukseen kirkon riveissä." Tianxialainen välttelee häneen mahdollisesti kohdistuvia katseita.

"Satuin kuulemaan leidi Ollysta Zadrianista ja tunsin vahvasti, että hänen tiensä auttaa viattomia ja tuhota pahuutta voisi olla minunkin tieni. Ti-tietenkään en rinnasta itseäni hänen tasoiseensa Valkeuden lähettilääseen", Meilin lisää kiiresti.

"Olen ollut yhdellä tehtävällä, jolle jouduin hieman yllättäen kesken hyvin rutiininomaista toimeksiantoa... Olen kovin kiitollinen järjestölle siitä, että ottivat minut riveihinsä", nainen jatkaa nöyrästi. "Toivon, että vastapalvelukseksi onnistun Sarenraen johdattamana tekemään monia tehtäviä, ja ehkä aikanaan palaamaan kotimaahani, Chu Ye'hen."

...mistä alkaakin pisin ja vaarallisin tehtäväni", paladiini lisää itsekseen, synkän varjon häivähtäessä hänen kasvoillaan.

" Entäpä sinä, Mosuah?" nainen kysyy lopuksi kohteliaasti, kääntyen tummaihoisen miehen puoleen.

"Mmmmm, mikä koulutus? Mää on halkonu pottuja. Sanoo että torvi kuuluu kellaristaki, ja et ny guppe ylös, ulos ja laajentaa horisonttii vähän kauemmas. Tuumasin, et ollaan samoilla linjoilla." Mombasa purkaa kokemuksiaan Tiennäyttäjissä.

Mää tieränki, että meitin tiemme käy Kortos-vuorille ja siel voi olla semmosii otuksii, ku harpyijoi, sentaurei ja minotauruieita. Eik huolta siis, ku on bardi ja kaik. Kidusmiehil vois kans koittaa musiikin voimal anta viestiä, jos ei haluta niitä hakata viipaleiks. Ne on nääs kans korkee kultuurist verta, vähän niinku mäki." hän paljastaa sivistyksensä tason.

Meilin pyörittelee henkisesti silmiään Mombasan karkeille tavoille, yrittäen pitää ilmeensä neutraalina, mutta pystymättä estämään pienen paheksuvan ilmeen aiheuttamaa kulmien rypistymistä kasvoillaan. "Riistää nyt puheenvuoro tuolla tavalla Mosuahilta!... Ja mitä ihmettä nuo hänen mainitsemansa otukset oikein edes ovat??", paladiini puhisee itsekseen.

Ylpeys ei anna kuitenkaan periksi kysyä asiaa karkealta puoliörkiltä, eikä Meilin toisaalta halua itse syyllistyä epäkohteliaasti puhumaan Mosuahin päälle. Paladiinin katse risteilee epätietoisena muiden tovereiden kasvoille, naisen toivoessa jonkun selventävän Mombasan puheenvuoroa.

Alistina tyrskähtää tahtomattaan Mombasan viimeiselle lauseelle ja peittää virneensä nostamalla käden suunsa eteen. No, tuo sentään tietää ilmeisesti mitä vastassa olevat olennot ovat, jos siitä nyt on mitään hyötyä. Hän koittaa pitää kasvonsa peruslukemilla.

"Nojoo, tarinoiden mukaan kidusmiehet tosiaan polveutuu suoraan muinaisista azlanteista. Mikä sitten kasvatti kidukset ennen niin mahtavalle kansalle? Sen kun tietäisi..." Tiberius täydentää Mombasan tarinaa, ja kohauttaa olkapäitään. "Taikuuden kanssahan nuo tunnetusti leikkivät, kaipa siinä jollain loitsulla saa jälkipolvet kalan kaltaisiksi."

Jotain sanottavaahan Tiberiuksen piti keksiä, ettei jää toiseksi tuollaiselle puoliörkille. Eteenkin kun ensivaikutelman perusteella Mombasan voisi vaivoin kuvitella tietävän edes oikeaa vasemmasta. Kenties Tiberiuksen ihmisvaisto petti tällä kertaa. Tai sitten se ei vain toimi örkinverisiin.

Janira nyökyttelee hyväksyvästi kunkin kertomukselle.

"Hienoa Tiberius! Halajat tietoa, ja taikuuden opiskelu onkin oiva tapa oppia lisää arkaanisia salaisuuksia!" puolituinen kannustaa varisialaista.

"Olet oikeassa Moeki!" Janira jatkaa kääntyen puolituista kohti. "Tiennäyttäjillä on yhteinen päämäärä, joka on, ainakin yleensä, muukin kuin raha. Auttaa vetämään yhtä köyttä!"

"Oijoi, halkaisi kallonsa. Kuulostaa pahalta", Janira kommentoi, tämän ilmeen muuttuessa hetkellisesti irvistykseksi. "Toivottavasti kukaan teistä ei tule kokemaan moista kohtaloa."

Alistinaa katsoessa Janira hekottelee hermostuneesti. "Ei kai sitä ahjon edessä vain seisoskella? No kuitenkin, hyvä että olet liittynyt, olen varma että sepäntaidoistasi on hyötyä jatkossa, eritoten jos pääset tutkimusretkelle jonnekin Viiden Kuninkaan kääpiöraunioihin."

"Kuinka sinä sitten erottauduit kirkon riveistä, että liityit? Vaikka toki sinähän pystyt tekemään paljon hyvää seikkailuilla pitkin Golarionia järjestönkin leivissä!" Janira kommentoi Meilin Shanin tarinaa. Puolituista askarruttaa tianilaisnaisen arkuus.

Mombasan ehkä yllättävä tiedonmäärä Kortosvuorten eläjistä saa Janiran nyökkäämään hyväksyvästi uudelleen. "Tuo, tuo on aivan totta, parahin Mombasa! Heistä ei pitäisi olla meille kuitenkaan mitään vaaraa, jahka pysymme heidän territorioiden ulkopuolella ja pysyttelemme heille vaarattomina. Harpyijat nyt ovat hanakampia puolustamaan alueitaan, mutta nämä luolat eivät sijaitse laisinkaan heidän korkeuksissaan."

Mosuah kuuntelee tarkkaavaisena toisten esitellessä itseään, nyökkää sitten Meilinin suuntaan ja vastaa möreällä äänellään: "Synnyin ja kasvoin Sargavassa melko lähellä Elederin kaupunkia. Kyläni teki kauppaa cheliaxilaisten valloittajien kanssa aika ajoin, ja matkustelin usein tätä varten Elederiin. Harva kyläläisistäni taitaa taldaanin kielen niin kuin minä, joten tapasin toimia tulkkina näillä reissuilla. Viimeaikaiset levottomuudet saivat minut kuitenkin lyöttäytymään erään tiennäyttäjäseurueen matkaan tutkimusretkelle viidakkoon - oppaaksi ja parantajaksi, nähkääs. Reissu päättyi menestyksekkäästi, ja he ylipuhuivat minut saapumaan Absalomiin kanssaan, ja niinpä värväydyin virallisesti järjestön agentiksi. Tästä on nyt aikaa melko prikuulleen kolme vuotta."

Tiberiuksen ja Mombasan sanailua seuratessaan Mosuahin silmät kapenevat ja mies näyttää seuraavan ajatusten vaihtoa hyvin tiiviisti. Nämähän ovat perillä asioista, hienoa, hienoa, hän tuumii ja nyökyttelee vaivihkaa päätään.

"Viidakon uumenissa asuu monenlaisia petoja, mutta harpyijoita, kentaureja, minotaureja tai kidusmiehiä en tunne. Parhaimmat toverit Tiberius ja Mombasa, voitteko kertoa näistä olennoista hieman tarkemmin? Tietäisin mieluusti mitä vastaani asettuu jo etukäteen, nähkääs. Omalla taikuudellani en ole vielä kasvattanut kenellekään kiduksia, kuulostaa siltä että nämä kidusmiehet taitavat olla voimakkaitakin velhoja.", Mosuah sanoo iloisesti ja väläyttää valkoista hymyään.

Moeki katselee hymyillen Mombasaa, kun tämä selittää omia motiivejaan ja jakaa tietoa Kortos-vuorista. Kaikkea sitä lauluista oppiikin. Puoliörkki ei itse näytä tajuavan, että hänet on koulutettu näköjään musiikin avulla, mutta mikäpä siinä, jos menetelmä toimii.

”No, Tiberius, ei kai kidusten omistaminen ole merkki menetetystä mahtavuudesta? He pystyvät nyt enempään kuin ennen: hengittämään sekä vedessä että ilmassa”, toteaa Moeki ja hymyilee. Hän ehkä viisastelee vähän, mutta ei näe, että se olisi haitallista. Hän itse ei juuri tiedä asiasta, vaikka tunteekin kiduskansalaisten nykytilan.

Moeki katsoo myös Meiliniä kiinnostuneesti ja kuuntelee mielellään paladiinin tarinan, jos tämä haluaa sen kertoa.

"No harpyijat, ne on puol'örkkejen ja raatolintujen sekasikiöitä. Centaureissa taas on puoliks hepoa. Mutta nuo minotaurit, ne vast hurjia onki, niis on lihaksikasta puol'örkkiä ja viel lihaksikkaampaa alkuhärkää. Kannattaa ottaa jalat alle jos semmoseen törmää, ne tahtoo olla ilkeämielisiä vähesempiä rotui kohtaan. Mut joo, kidusmiehet on ihan va ukkoi ja kiduksii. Ei niis oo mitään pelättävää." Mombasa tarinoi kuulemiaan lauluja.

"Mut minotairun mää tahtosin nähä, voi sitä onnee ja autuut. Siin o jalo peto!" hän ei malta olla lisäämättä, ja huokaisee kaipausta pursuten.

Hymy käväisee ohimennen Meilin kasvoilla Moekin kommentoidessa Tiberiukselle kidusmiehistä. Nainen kuuntelee Mombasan selityksiä kohteliaan kiinnostunut, joskin hieman epäilevä ilme kasvoillaan. "Ovatko kaikki olennot tosiaan sukua puoliörkeille?" hän ihmettelee itsekseen.

"Tjaah..." paladiini toteaa lopuksi Mombasalle varautuneen oloisesti nojautuen hieman kauemmaksi pöydästä, laittaen kätensä puuskaan. "Enpä tiedä kertomasi jälkeen, haluaisinko nähdä moista. Minun on vaikeaa nähdä laillasi jaloutta olennossa, joka väheksyy muita rotuja... Kuulostaa kovin riidanhaluiselta. Mutta toivottavasti nämä mainitsemasi kidusmiehet tosiaan olisivat halukkaita yhteityöhön ja välttyisimme verenvuodatukselta.

"Mistä puheenollen", nainen toteaa Janiraan katsahtaen, "millaiset ovat sinun taistelutaitosi? Tulisitko kanssamme" - Meilin vilkaisee nopeasti Alistinaan - "eturintamaan vai harrastatko kaukotaistelua?" paladiini kyselee kohteliaaseen äänensävyyn, kääntäen katseensa lopuksi Moekiin: "Entäpä sinä, Moeki?" Muiden seikkailijoiden rooleista nainen on ilmeisesti jo vetänyt jonkinlaiset johtopäätökset.

"Heh, jos menee käsirysyksi niin pidän puoleni ihan miltä etäisyydeltä tahansa!" Janira naurahtaa ja nostaa vyöllään roikkuvaa ruoskaa. "Ja tunnen yhden jos toisenkin rohkaisevan tarinan, joka varmasti ruokkaa taistelumieltä! Etulinjassa en kuitenkaan olisi kuin harmiksi." Puolituinenkin luo merkitsevän katseen Alistinaa kohti ja nyökkää.

Alistina hymyilee kohteliaasti ja nyökkää takaisin.

Mosuahin otsa kurtistuu ryhmän taistelupuheista. "Minulle ei sitten ole varsinaista taistelukokemusta arvon mestari Farabelluksen miekkailutuntien ulkopuolelta. Osaan kuitenkin käsitellä näitä," - Mosuah viittaa selässään keikkuviin keihäisiin - "ja tappelen mieluummin vihollisen edessä kuin kauempana", hän virnistää. "Sillä lailla pystyn vielä heittämään keihään perään jos toinen koettaakin pötkiä pakoon."

Taistelu Mombasan luettelemien petojen kanssa on Anghazhanin nimeen viimeinen asia mitä haluan tältä reissulta. Toivottavasti niitä ei näy ja kidusmiehet ovat rauhallisia, Mosuah pohtii, ja yrittää olla näyttämättä epävarmuuttaan muille.

Moeki on juuri kirjoittamassa jotain, kun Meilin sanoo hänen nimensä. ”Tuota... No, kunhan pääsen yllättämään, niin taistelu sujuu hyvin, ja parhaimmillaan loppuu siihen”, hän sanoo, ehkä vähän kierrellen. Ei hän halua myöntää, ettei ole yllätyshyökkäysten ulkopuolella kovinkaan kummoinen taistelija tyylistä riippumatta. Ja vaihtaa sitten tyylikkäästi aihetta: ”Oletteko te varmasti tarpeeksi hyvin varustautuneita matkalle? Onko teillä esimerkiksi happopulloja, poraa, hyönteiskarkotetta, savutikkuja, köyttä ja kylmärautaisia aseita?”

Janira nyökkää Mosuahin ja Moekin puheille. "Arvostan innokkuuttanne, mutta varusteiden läpikäyminen tulisi suorittaa sitten kun kaikki tieto on tehtävän esitiedoista saatu irti", Janira opastaa. "Aikeinani olikin nyt jatkaa itseasiassa juuri tehtävän yksityiskohtien kertomisesta."

"Sen jälkeen kun luin omat tehtäväraporttini itse uudestaan, mestari Shaine ei usko sen olevan sattumaa, että joka kerta kun kidusmiehet astuvat luoliin, on täysikuu. Eikä ole myöskään sattumaa, että teidät on tänne koottu päivää ennen seuraavaa täydenkuun aikaa. Sekä minä että mestari Shaine uskomme huomisyön olevan paras tilaisuutemme saada selville miksi nämä luolat ovat niin tärkeitä kidusmiehille, ja mitä he siellä oikein tekevät."

"Luolat tosiaan sijaitsevat Kortosvuorten juurella. Meidän tulee käyttää jokainen valoisa hetki saavuttaaksemme luolat jalkaisin, yli Hautamaiden, kulkien pitkin Diobeliin johtavia polkuja, ja lopulta kohti villiä erämaata. Jos meillä on onnea mukana, emme tosiaan törmää noihin luettelemiinne paikallisiin asukkeihin. Vaikkeivat he välttämättä vihamielisiä olekaan, niistä voi koitua meille odottamattomia viivytyksiä. Kuitenkin, kun viimein pääsemme luolille, meidän tulee työskennellä yhdessä ja selvittää, onko kidusmiehiä paikalla tai milloin he viimeksi ovat olleet siellä. Pidätte myös silmät ja korvat auki muiden vihjeiden varalta, jotka voisivat antaa osviittaa luolien tärkeyteen."

"Tuleeko mieleen vielä jotain kysyttävää? Käydään sitten tämän jälkeen läpi tarvikkeemme perinpohjin."

Alistina kuuntelee Janiran neuvot ja kertomuksen hiljaa ja tarkkaavaisesti. Sepän kyyry asento istuessa kielii alentumisesta ja yrityksestä herättää mahdollisimman vähän huomiota.
Puoliörkin korvat nykähtävät välillä kuuntelemisen merkiksi, vaikka hän katsoo enemmän pöytää kuin puhujaa, rapsuttaen yhä kynnellään puussa olevaa oksanreikää.
"Tuota, miksi oikeastaan haluamme tietää mitä kidusmiehet tekevät luolissa? Ovatko he uhaksi, vai voidaanko epäillä siellä tehtävän jotain muuta epämääräistä? seppä kysyy sitten nostaen katseensa puhuneeseen puolituiseen. [b]"Jos he vaan.. asuvat siellä?"[b/] Alistina arvuuttelee.

"Erinomainen kysymys!" Janira huudahtaa ja hymyilee Alistinalle. "Aiemmin mainitsinkin, että kidusmiehet ovat salamyhkäisiä. Ja tosiaan heidän ainoa vakinainen asuinkaupunkinsa on Escadar, kaupunki Kortos-saaren pohjoispuolella. MItä he tekevät sitten vuorilla? Asuvat? Hyvin epätodennäköistä. Uhaksi? Eeen usko. Jotain epämääräistä? Hyvin paljon mahdollista."

"Meidän, järjestön, päämäärähän on oppia aina lisää maailmasta. Ehkä luolissa piilee tietoa kidusmiesten rutiineista, kulttuurista, tai ehkä jopa alkuperästä! Se olisi mahtava löytö!"

Vaikka Meilin myöntääkin historian tuntemisen arvon sinänsä, Janiran innostus ei kuitenkaan aivan tartu. Toisaalta, tehtävästä saaduilla palkkiorahoilla voin sentään auttaa vähäosaisia. Ja kenties matkalla tarjoutuu tilaisuus edistää Sarenraen asiaa", paladiini pohtii, yrittäen kuulostaa tavanmukaisen kohteliaalta sanoessaan:

"Minulla ei tule mieleen mitään kysymyksiä...Tosin, hieman jo varusteisiin liittyen kyselisin, onko todennäköistä, että jotkin osat luolista ovat veden alla? Tarkoitan, kidusmiehillehän sellainen ei olisi ongelma, mutta..." Nainen kopauttaa panssarinsa rintaa rystysillään.

Mosuah katsoo Janiraa kysyvästi. "Tuota, sanoitko että kuljemme jalan? Miksemme käyttäisi hevosia matkantekoon, ovathan ne paljon mukavampi tapa siirtyä paikasta toiseen kuin patikointi." "Ja nopeampikin", hän lisää, ja korostaa sanomaansa nostamalla toisen etusormensa pystyyn. Mosuahin äänensävy antaa ymmärtää, ettei mies lähtisi kovin mielellään pitkälle taipaleelle omin jaloin.

"Mulle nakattiin tämmöne reppu. Mul ei oo rahaa, kun tää härkämusa ei oo oikeen iskeny.. vielä... paikallisväkkeen. Täytys ehtii harjottelee enempi." Mombasa paljastaa. Hän kurkkaa epäluuloisesti reppuunsa ja inventoi sen sisältävän ainakin köyttä, makuupussin ja kuivamuonaa. Räminästä päätellen siellä on myös jotain metallista tai keraamista.

"Ööö, pitiks meiän tehä jotain muistiin skiiruputuksia?, hän hörähtää epävarmasti.