Search Posts
"Limanuljaskoja? Noh, luonnolla on oma tapansa jatkaa elämän kiertokulkua..." Mosuah mörisee filosofisesti Janiran selostukselle. Hän nyökkää hyväksyvästi Meilinin päätökselle murskata koboldin kallo ja värähtää muistaessaan taistelun luurankojen kanssa. "Hyvä juttu, Meilin. En halua tänne enää yhtään elävää kuollutta vaeltamaan." Eivät nämä luolat kyllä elävienkään mieleen ole, hän miettii katsoessaan puhtaaksi kaluttua raatoa. Onneksi tämä tehtävä alkaa olla valmis ja pääsemme taas taivasalle. "Eivätkös se pienoismalli ja kidusmies ole aivan nurkan takana?" Mosuah kysyy osoittamatta sanojaan sen tarkemmin kenellekään.
"Kyllä sinut, Janira, pitää saada täältä turvaan toipumaan ennen kuin jatkamme tutkimuksia. Pystyisitkö kävelemään kanssamme luolaston läpi ja palaamaan Absalomiin samaa reittiä kuin tulimme?" Mosuah kysyy Janiralta nyökäten samalla Mombasan tiedusteluille samasta asiasta. "Voimme palata myöhemmin täydentämään karttojamme ja tutkimaan luolastot loppuun, ainakin minun puolestani."
"Viitan omistaja on toki voinut olla vain epäonninenkin, Alistina", Mosuah kommentoi sepälle ja Meilinille ja nostaa katseensa kartoista. "Janira. Tämä kidusmies jonka kohtasimme taisi taldaanin kielen, vaikka olikin kuuro. Se lienee hyvä mainita tulevia retkikuntia silmällä pitäen", Mosuah sanoo hymyillen lämpimästi. Sitten hän jatkaa hieman synkeämpään sävyyn: "Kuten Tiberius sanoi, kohtasimme myös henkiin nostettuja kuolleita. Surmaamamme dhampir on voinut herättää muitakin samanlaisia olentoja eloon jotka nyt kävelevät pitkin noita luolastoja. Siitäkin lienee hyvä mainita raportissa, että tietävät varautua pyhällä vedellä ja nuijilla."
Janiran palatessa elävien kirjoihin Mosuah hymyilee tälle. "Taisit saada aika tällin, onneksi se ei osunut sinuun pahemmin", mies sanoo. Puolituisen puheenvuoron jälkeen Mosuah vastaa tälle: "Ei, Moeki, eipä meillä tainnut olla muuta tekemistä. Näytähän miltä piirtämäsi kartta näyttää, voimme vertailla näitä..." Mosuah kaivaa tekemänsä kartan esille ja syventyy vertaamaan sitä Moekin tekemään, kommentoiden piirrosta hiljaisella äänellä aika ajoin pienten erojen ilmetessä.
Myös Mosuah tulee muiden luo maassa makaavan Janiran viereen. "Hyvin tehty, toverit. Melkoisen iskun sinä sille annoitkin, Alistina", hän sanoo hymyillen, mutta vakavoituu sitten kumartuessaan Janiran viereen. "Kutsun pyhyyttä, toivottavasti Janiran ei ole liian pahasti vahingoittunut", Mosuah sanoo, ja nostaa toisen kätensä ylös. Sitten hän mutisee epäselvästi jotakin ja lämmin aalto pyyhkäisee koko ryhmän yli, ja on aivan kuin jokin tavoittamaton elämän alkuvoima koskettaisi kaikkia ja toisi ryhtiä heidän olemukseensa.
Mosuah kahlaa joen yli toiselle puolelle muiden seuraan katsomaan turmeltunutta koboldinraatoa. Hän irvistää nähdessään Meilinin miekan julmat jäljet pienessä ruumiissa. "Ynh. Ainakaan hän ei kärsinyt tarpeettomasti", mies toteaa aavistuksen surulliseen sävyyn. "Minäkään en tiedä näiden olentojen hautariiteistä tai heidän palvomistaan jumalista mitään. Tämän paran henki lienee jo matkalla Aliseen", Mosuah sanoo hautaamista pohdittaessa. "Moeki on kyllä aivan oikeassa. Kohtasimme epäkuolleita jo aiemmin, emmekä varmaankaan halua niitä lisää näille maille, jos tänne lähetetään agentteja vielä myöhemminkin. Eiköhän täällä saada jostakin tuli aikaiseksi. Sytykkeenä voimme käyttää vaikka noita keihäitä", Mosuah sanoo. Hän kaivaa tiennäyttäjän matkapaketistaan esiin lähes käyttämättömän veitsen, ja jos kukaan ei estele, alkaa vuolla koboldin keihästä sytykkeiksi hyräillen samalla hiljaa itsekseen. Saatuaan kiehiset valmiiksi hän etsiskelee ympäristöstä muuta poltettavaksi sopivaa, ja jälleen, jos kukaan ei estä, alkaa sytyttelemään kokkoa.
"Kyllä, soturiystäväni, henkieläimeksi. Hän toimii linkkinäni henkien maailmaan, ja aikanaan kykenen katsomaan myös tätä maailmaa tuon eläimen silmien kautta." Mosuah pitää pienen tauon, ja jatkaa sitten matalalla äänellään hymy suupielessään. "Siihen kyllä menee vielä aikaa...", hän sanoo ja katsoo ilmaa villisti nuuskivaa rottaa lämpimästi ennen kuin nykäisee repun nyörit kiinni. "Hienoa, että kätesi voi paremmin. Miekkataidoillesi on totisesti käyttöä, jos noita epäkuolleita näkyy lisää. Ja jos tämä sauva tyhjenee, Mombasa, niin minulla on taikavoimia omastakin takaa. Jatkaisimmeko sitten eteenpäin?" Mosuah lopettaa ja katsoo eteenpäin kohti käymätöntä tunnelia.
"Kyllä, kyllä, Meilin. Annahan kun katson", Mosuah sanoo. Hän tutkailee hetken paladiinin kyynärpäätä huolestuneen näköisenä. "Odotahan hetki, otan sauvan esille", hän toteaa ja polvistuu penkomaan reppuaan. Valkoinen rotta säntää pihalle repusta heti Mosuahin avattua sen ja juoksee valonkantaman reunamille. "Kitabu!" mies manaa ja pinkoo rotan perään. Saatuaan otuksen hyppysiinsä hän palaa repulle, nostaa parannussauvan esiin ja tiputtaa rotan sisään. Mosuah mumisee vielä muutaman sanan reppuun, josta kuuluu vingahdus, ja kääntyy sitten Meilinin puoleen. "Anteeksi tuosta, se karkailee. Opastan häntä henkieläimeksi, mutta välillä se unohtuu ja vaistot ottavat vallan. Ojennahan käsivarttasi, tämä ei satu."
Muiden vakuuteltua Mosuahille luurankojen todella olevan kuolleita hän uskaltautuu lähemmäs tutkimaan turmansa kohdannutta olentoa. Hän polvistuu maahan Meilinin ja Mombasan viereen ja värähtää, kun Meilin kääntää otuksen ympäri.
"Na mungu! Sehän on dhampir!", hän huudahtaa ja nousee ylös. "Nuo ovat ihmisen ja vampyyrin ristisikiöitä. Sillä on varmasti ollut jotakin tekoa noiden luurankojen kanssa. Inhoja epäluomia, hyh", Mosuah mörisee. Hän pälyilee epäluuloisena ympärilleen tutkaillen tulosuuntaa. "Ollaan varuillamme tästedes, kuka tietää vaikka noita sekasikiöitä olisi täällä useampiakin", hän sanoo totisena. Miehen ääni kuulostaa varmemmalta, ja hän vaikuttaa saaneen uutta mielenlujuutta luurankojen kohtaamisen ensijärkytyksen väistyttyä. Kirkas helmi muiden tavaroiden joukossa kiinnittää Mosuahin huomion. Hän katsoo sitä tiiviisti ja lausuu "Kutambua uchawi"
Mosuah tuijottaa Alistinan jäljiltä kappaleiksi murskattua luurankoa kalpeana. "Ovatko ne nyt varmasti kuolleita?" hän kysyy osoittamatta sanojaan suoraan kellekään. Miehen ääni tärisee hieman ja hän näyttää järkyttyneeltä. Hetken kuluttua Mosuah saa kuitenkin katseensa irti luurangoista ja katsoo muihin: "Tarvitseeko joku parannuksen kosketusta?", hän kysyy.
"Nooh, me kyselemme sitten tovereiltasi tavatessamme heitä ja palautamme viitan oikealle omistajalleen", Mosuah toteaa kidusmiehelle hilpeästi seurattuaan keskustelua hetkisen aikaa sivustalta. "Lähdetään toki liikkeelle," hän tokaisee, kohentaa varustustaan ja tähyilee eteenpäin pienoismallin taa, odottaen jonkun muun lähtevän retkueen kärkeen.
Mosuah värähtää kuullessaan kidusmiehen pyynnön ja tämän vastauksen Alistinalle. "Tuota, toverit", hän sanoo muille vaimeasti. "Olisi toki mukava auttaa uutta tuttavaamme, mutta emme tiedä lainkaan mitä siellä odottaa. Ja eikös meidän hommamme ollut vain kartoittaa luolat, ei poistaa jotain tunkeilijoita?" Mosuah näyttää huolestuneelta ja puree hermostuneesti alahuultaan. Hetken päästä hän lisää hymyillen: "Hei, nythän me muuten tiedämme, miksi kidusmiehet ovat täällä. Puoli tehtävää suoritettu!" mies toteaa ilahtuneena.
Mosuahilla ei ole mitään Moekin pyyntöä vastaan, vaan hän luovuttaa viitan puolituiselle. "Kysyhän samalla, miten se on sinne kuoppaan päätynyt, jos se on hänen", mwangilainen kehottaa uteliaana. Mosuah antaa kidusmiehelle ja Tiberiukselle tilaa keskustella, ja siirtyy Mombasan esimerkin rohkaisemana lähemmäs nyttemmin Absalomin pienoismalliksi paljastunutta kaupunkikaiverrusta. Shamaanin silmät tutkivat mallia tarkasti, ja hetken päästä hän puhuu Mombasalle: "Suuri härkämäinen ystäväni, löydätkö loosiamme tuosta mallista? Minun silmääni se ei näytä osuvan."
Mosuah kehuu kammiota ja kaiverrusta sekä ilmoittaa ryhmän saapuvan rauhallisin aikein. "Hei, haluaisimme jutella, sillä olet ensimmäinen kohtaamamme elollinen joka ei syöksy silmittömästi kimppuumme. Emme tahdo pahaa." Hän vilkaisee Tiberiusta ihmetellen ja kohottaa toista kulmaansa, muttei sano mitään. Tuo on kyllä niin ylimielisen cheliaxialaissiirtomaaherran käytöstä etten uskonut törmääväni moiseen Sargavan ulkopuolella. Kaikkea sitä.
Kidusmiehelle hän vastaa: "Tottahan toki pyrimme pitämään pyhän paikkanne mitä parhaimmassa kunnossa. Onko koko luola pyhäkkönne, vai ainoastaan tämä kammio? Palvotteko tekin Arodenia?"
Mosuah säpsähtää Tiberiuksen karjaisua ja ottaa askelen sivummalle. "Gozrehin nimeen, varoita ensi kerralla ennen kuin alat mylvimään tuolla lailla", hän puuskahtaa, virnistää sitten kuitenkin ystävällisesti Tiberiukselle ja jää seurailemaan kidusmiehen reaktiota.
Onpas jännän näköinen tuo kaupunkimalli, kukahan sen on tehnyt, ja miksi tähän paikkaan...
Toivuttuaan Moekin putoamisen aiheuttamasta järkytyksestä Mosuah saa sanan suustaan Mombasan parannettua puolituista. "Huh, onneksi sinun ei käynyt pahemmin. Täällä on todellakin vaarallista. Olethan varmasti nyt kunnossa?", hän kysyy puolituiselta, ja kiittää Mombasaa toverillisesta toiminnasta. "Suuren härän henki elää sinussa totisesti vahvana, toveri. Olemme siunattuja saadessamme matkata kanssasi", hän sanoo juhlallisesti. Mosuah katselee riipustuksia tarkasti.
"Meilin lienee vihkiytyneempi jumalallisten olentojen saloihin kuin minä, Tiberius", Mosuah toteaa Tiberiukselle. "Itse en tiedä Arodenista juuri mitään. Hänhän on jonkinlainen ihmisten jumala, eikös?"
"Kyllä tämä kartta on vielä ajan tasalla", Mosuah vastaa Meilinille ja riipustaa kuopan kohdalle suuren, mustan neliön. "Janira on varmasti kunnossa, hän tietää kyllä mitä tekee", mies sanoo lohduttavasti huomattuaan Meilinin kurkkivan taakseen huolestuneen oloisena. "Vai että ansa... Ehkä ne kidusmiehet ovat laittaneet tämän tänne. Parempi olla varuillaan", hän sanoo Mombasan selvitettyä kuopan taustoja. "Miltäs se kaapu näyttää?" Mosuah ottaa kaavun Moekilta ja kääntelee sitä koettaen selvittää, auttaisiko se jotenkin tehtävän suorittamisessa.
Mosuah on jo selvästi rauhoittunut minotauruksen kohtaamisen jälkeen, ja juttelee tavanomaisen iloisena. Aika ajoin hän jää katselemaan seiniä hieman tyhjä ilme kasvoillaan, hymähtää, ja jatkaa sitten matkaa. "Hiljainen paikka. Henget täällä eivät ole minulle tuttuja, eikä heitä näy niin paljon kuin pitäisi", hän kertoo. "Oho. Tästä ei helpolla mennäkään", Mosuah toteaa ryhmän saapuessa kuopan kohdalle. "Hetkinen, tuolla pohjallahan näkyy jotain! Olisi varmaankin hyvä käydä vilkaisemassa mikä se on... Oliko jollakulla köyttä mukana? Taisin unohtaa ottaa sitä, vaikka Janira mainitsi asiasta erikseen...", hän sanoo virnistellen nolona.
"Totta kai, Moeki! Tehdään vaan karttaa yhdessä. Tämä taitaa olla sinulle tuttua puuhaa jo, vai kuinka?" Mosuah tekee parhaansa tehdäkseen karttaa ja juttelee Moekille tunnelien piirtämisestä ystävällisesti. Epäselvissä tilanteissa hän luottaa puolituisen harkintakykyyn, sillä toissapäiväinen eksyminen Absalomissa painaa vielä mielessä. Mies vaikuttaa olevan hieman varuillaan, mutta tutkailee ympäristöään kuitenkin uteliaana. Hän kulkee pyylevyyteensä nähden yllättävän ketterästi liukkaalla kivellä horjuen tuskin lainkaan. "Enpä olekaan aiemmin kulkenut tällaisessa paikassa. Ovatpas nuo sienet hienoja, mitähän lajia ne mahtavat olla", hän ihmettelee. "Tiberius, mahtaisitkohan sinä älykkäänä miehenä tietää?", hän kysyy.
Mosuah nyökkää totisena ja nyt jo hiukan tormistautuneena Meilinille. "Kyllä, minä voin ottaa parannussauvan. Nyt kun Tiberius kertoi mikä se on, uskoisin osaavani käyttää sitä", hän sanoo hymyillen ystävällisesti Tiberiuksen suuntaan. Katseltuaan sauvaa tovin hän heilauttaa repun selästään ja tunkee sauvan sinne. Mosuah jää katselemaan reppuunsa hetkeksi ja yllättäen mutisee sille muutamia maanittelevia sanoja. Pian tämän jälkeen valkoinen rotta työntää päänsä esiin repun sisuksista ja nuuhkii ilmaa tutkivan ja valppaan oloisena. Mosuah napsauttaa pienen renkaan kiinni sen jalkaan ja loihtii lyhyesti, minkä seurauksena rengas alkaa hohtamaan valoa kuin soihtu. Luolan seinälle heijastuu eläimestä suurehko varjo, ja Mosuah korjailee otuksen asentoa. Rotta jää istumaan Mosuahin olalle, ja mies kaivaa repustaan vielä kirjoitustarpeet. "Minä voin pitää perää ja koettaa raapustella tähän karttaa luolastosta. Meilin, Mombasa ja Alistina, te näytätte kuitenkin olevan sen verran kokeneita kamppailussa että olisin varmaankin vain tielläni, etenkin täällä ahtaassa. Tulen toki parantamaan teitä jos saatte pahoja osumia", hän sanoo ja merkkaa paperille luolan suun, ja piirtää siitä viivan eteenpäin merkiksi tunnelin alusta.
Mosuah kompuroi luolaan ensimmäisten joukossa ja seuraa köynnösten lomasta Janiran pakoa ja Meilinin yritystä saavuttaa hirviö. Alistinan kompastuttua hän auttaa tämän nopeasti ylös ja seuraa tapahtumia. Mosuah näyttää yhä järkyttyneeltä ja puhuu silmät suurina, hieman huohottaen: "Toivottavasti Janira ehti pakoon. Kai me nyt teimme oikein kun tottelimme ylemmän käskyjä - eikös se ole järjestön tapana? En kyllä keksi miten tuollaista olentoa vastaan taistellaan, sehän on härkävankkureiden kokoinen! En ole nähnyt viidakossakaan mitään noin karmeaa." Meilinin palattua luolaan Mosuah kääntää katseensa taikaesinenippuun. "Noh, voin yrittää", hän sanoo ja mutisee arkaanisia sanoja tehden samalla käsillään merkkejä ilmaan. Sen jälkeen hän alkaa tutkia tavaroita yksi kerrallaan.
"Tässä on kaksi kevyttä parannusjuomaa, höyhenaskeljuoma sekä lyhytkestoinen näkymättömyysjuoma", Mosuah sanoo neljän pullon rykelmästä.
"Tätä viidettä en tunnista."
"Nämä taas ovat loitsukääröjä, tästä löytyy juurakkoon jumitus, tunnistusloitsu sekä kätkevä sumu. Kätevää."
Mosuah pyörittelee päätään viimeisen kahden käärön ja taikasauvojen kanssa tutkittuaan niitä hyvän tovin. Sitten hän sanoo pettyneen kuuloisesti matalalla äänellään: "Olen pahoillani, en saa näistä selkoa. Kirjoitus on eri murteella kuin mihin olen tottunut, enkä ole juuri käyttänyt tällaisia sauvoja." "Mitäs me nyt teemme kun Janira on poissa?", hän kysyy epävarman oloisena.
Mosuahin silmät suurenevat kirppujen hypätessä esiin ja hänen kasvonsa kalpenevat. Pian mies kuitenkin voittaa säikähdyksensä, ja saa lisäuskoa kumppaneidensa menestyksekkäästä taistelemisesta. "Hyvä hyvä, näyttäkää niille!", hän kannustaa tovereitaan ja ottaa pitkäkeihään esiin. Nähtyään muiden kirppujen kaatuneen Mosuah siirtyy iskuetäisyydelle viimeisestä ötökästä ja iskee tätä keihäällään. Osuma: Mahdollinen vahinko:
Mosuah taivaltaa selkä suorana ja pitkin askelin nauttien selvästi matkanteosta. Metsään saavuttaessa hän nuuhkii ilmaa ja hymyilee silmin nähden tyytyväisenä. "Nyt alkaa tuntua kotoisalta", hän sanoo. Janiran kaivaessa wayfinderinsa esiin Mosuahin kiinnostus herää. "Oho, mikäs se tuo on? Olen nähnyt noita suurloosilla vanhempien agenttien vyöllä ja aina pitänyt sitä jonkinlaisena mitalina. Silläkö on kuitenkin jokin käyttötarkoituskin? Onpa hieno kapine", mies ihastelee silmät suurina. "Ihanko tuommoisen saavat kaikki, jotka suorittavat konfirmaationsa kunnolla?"
"Esi-isillämme on enemmän voimaa kuin saatat kuvitellakaan, ystäväni, mutta eivät he jumalia sentään ole", Mosuah sanoo Meilinille hymyillen. "Kysymyksesi eivät ole loukkaavia, opastan mielelläni toisia tämän maailman ja tuonpuoleisen saloihin. Se on shamaanin tehtävistä tärkein. Olet varmasti joskus tuntenut selittämättömiä vilunväreitä, tai tunnetta siitä, että joku tarkkailee. Silloin tiedät, että henget ovat voimakkaina paikalla", hän sanoo katsoen Meiliniä tarkasti. Viileä ilta saa mwangilaisen karvat pystyyn, ja hän hieroskelee käsivarsiaan tarinoinnin lomassa. Hetken päästä mies penkoo repustaan makuupussin ja nostaa sen peitoksi päälle. Hän hymähtää, ja tokaisee sitten: "Täällä kylmänväreet taitavat kylläkin johtua tästä tuulesta. Eikö sitä nuotiota voisi kohentaa vielä hieman?"
Mosuah on turissut patikoinnin lomassa niitä näitä ja kysellyt alueen luonnosta. Illan tullen hän palaa eiliseen keskusteluun Meilinin kanssa. "Esi-isät ja metsien henget kulkevat seurassamme koko ajan, vaikkemme heitä näkisikään. He ovat se voima, josta taikuuteni kumpuaa. Esi-isät vaikuttavat siis hyvinkin paljon maailmaan, sillä he toimivat meidän kauttamme.", Mosuah selittää. Miehen äänessä on kunniottava sävy, ja hän vaikuttaa innokkaalta kertomaan lisää, mutta palaa sitten asiaan. "Voin ottaa ensimmäisen vartiovuoron, jos se sopii teille muille", hän tokaisee, ja vilkaisee sitten tarkasti ympärilleen.
"Olemme tällä hetkellä noin kahden kilometrin korkeudessa, Meilin. Sopiva korkeus ihmiselle, vaikka puita täällä saisi kyllä kasvaa enemmän. Tunnen oloni jotenkin paljaaksi näin avoimessa maastossa. Hengetkään eivät ole täällä niin vahvasti läsnä kuin yleensä", Mosuah sanoo totisena.
"Tämä oli, ööh, 12 kultaa muistaakseni. Melko tyyris mutta onhan tuossa tavaraa aika lailla", Mosuah vastaa Meilinille ennen kauppa- ja jakinkatselureissua. Moekin jakkia Mosuah katselee ihmeissään. Enpä ole tosiaan moista otusta ennen nähnyt. Mahtaa sen tosiaan olla kuuma. Huhhuh, hän tuumii, ja tokaisee sitten: "Komea eläin. Paljonko tuo mahtaa syödä?" Mombasan ihasteluille Mosuah hymyilee leveästi, ja vastaa sitten Meilinin kysymykseen: "Minulla ei ole vielä oikeastaan minkäänlaista kokemusta tällaisesta tehtävästä, eikä kyllä oikeastaan muistakaan. Vielä. Teillä muilla tuntuu olevan homma jo enemmän hanskassa, niin saatan sitten katsoa mallia ja tehdä perässä - toivoakseni se ei haittaa. Paikkailen sitten Gozrehin ja esi-isien avulla haavojanne jos niitä tulee."
"Minulla on..." - Mosuah aloittaa nykiessään reppuaan auki - "kaikkea tällaista näköjään", hän lopettaa, kääntää reppunsa ylösalaisin pöydälle ja syöksähtää sitten alas kierineen pillin perään. "Perhana... Mitenkäs se nyt tuonne..." "Suosittelivat suurloosilla tätä pakkausta. En ehtinytkään vielä tarkemmin perehtyä, että mitäs kaikkea täältä löytyykään. Kas, lankaa, sillehän voi olla käyttöä. Ja makuupussikin!", mies huudahtaa iloisen yllättyneenä. "Rahatilanteeni on tällä hetkellä varsin heikko. Meilin, ottaisin mielelläni sinulta muutaman tuollaisen heittopullon matkaan jos se vain sopii. Koetan pärjätä ilman norkkelia tämän reissun, mutta mennään toki kauppakadun kautta kun teillä näkyy olevan paljonkin ostettavaa. Niin, ja minuakin kiinnostaisi nähdä tämä... jakkiko se oli nimeltään? Jos sillä on paksu turkki, niin eikö sen ole kovin kuuma tällaisessa ilmastossa?", Mosuah kysyy ystävällisesti hymyillen.
Mosuah katsoo Janiraa kysyvästi. "Tuota, sanoitko että kuljemme jalan? Miksemme käyttäisi hevosia matkantekoon, ovathan ne paljon mukavampi tapa siirtyä paikasta toiseen kuin patikointi." "Ja nopeampikin", hän lisää, ja korostaa sanomaansa nostamalla toisen etusormensa pystyyn. Mosuahin äänensävy antaa ymmärtää, ettei mies lähtisi kovin mielellään pitkälle taipaleelle omin jaloin.
Mosuahin otsa kurtistuu ryhmän taistelupuheista. "Minulle ei sitten ole varsinaista taistelukokemusta arvon mestari Farabelluksen miekkailutuntien ulkopuolelta. Osaan kuitenkin käsitellä näitä," - Mosuah viittaa selässään keikkuviin keihäisiin - "ja tappelen mieluummin vihollisen edessä kuin kauempana", hän virnistää. "Sillä lailla pystyn vielä heittämään keihään perään jos toinen koettaakin pötkiä pakoon." Taistelu Mombasan luettelemien petojen kanssa on Anghazhanin nimeen viimeinen asia mitä haluan tältä reissulta. Toivottavasti niitä ei näy ja kidusmiehet ovat rauhallisia, Mosuah pohtii, ja yrittää olla näyttämättä epävarmuuttaan muille.
Mosuah kuuntelee tarkkaavaisena toisten esitellessä itseään, nyökkää sitten Meilinin suuntaan ja vastaa möreällä äänellään: "Synnyin ja kasvoin Sargavassa melko lähellä Elederin kaupunkia. Kyläni teki kauppaa cheliaxilaisten valloittajien kanssa aika ajoin, ja matkustelin usein tätä varten Elederiin. Harva kyläläisistäni taitaa taldaanin kielen niin kuin minä, joten tapasin toimia tulkkina näillä reissuilla. Viimeaikaiset levottomuudet saivat minut kuitenkin lyöttäytymään erään tiennäyttäjäseurueen matkaan tutkimusretkelle viidakkoon - oppaaksi ja parantajaksi, nähkääs. Reissu päättyi menestyksekkäästi, ja he ylipuhuivat minut saapumaan Absalomiin kanssaan, ja niinpä värväydyin virallisesti järjestön agentiksi. Tästä on nyt aikaa melko prikuulleen kolme vuotta." Tiberiuksen ja Mombasan sanailua seuratessaan Mosuahin silmät kapenevat ja mies näyttää seuraavan ajatusten vaihtoa hyvin tiiviisti. Nämähän ovat perillä asioista, hienoa, hienoa, hän tuumii ja nyökyttelee vaivihkaa päätään. "Viidakon uumenissa asuu monenlaisia petoja, mutta harpyijoita, kentaureja, minotaureja tai kidusmiehiä en tunne. Parhaimmat toverit Tiberius ja Mombasa, voitteko kertoa näistä olennoista hieman tarkemmin? Tietäisin mieluusti mitä vastaani asettuu jo etukäteen, nähkääs. Omalla taikuudellani en ole vielä kasvattanut kenellekään kiduksia, kuulostaa siltä että nämä kidusmiehet taitavat olla voimakkaitakin velhoja.", Mosuah sanoo iloisesti ja väläyttää valkoista hymyään.
Tavernan ovi heilahtaa auki ja sisään astelee haarniska kalisten selkeästi uransa alussa oleva tiennäyttäjä: miehellä on selässään uudenkarhea tiennäyttäjän peruspakkaus jonka alle hän on tunkenut kömpelönnäköisesti pitkäkeihään ja joukon lyhyempiä heittokeihäitä. Pitkä ja pyylevä seikkailijanalku on mustasta ihostaan päätellen selkeästi mwangilaista alkuperää. Jokunen valkea heimotatuointi koristaa hänen käsivarsiaan ja rystysiään. Luisten korvakorujen vierellä kyyhöttää valkoinen rotta, joka tarkkailee uteliaana tavernaa. "Tämäkö oli Haavoittunut Virvatuli?", mies kysyy matalalla, pehmeällä ja kumealla äänellä. "Käärömestari Shane käveli minua vastaan hetki sitten ja opasti tännepäin. Taisin kääntyä väärään suuntaan kivenhakkaajan kujalta ja, krhm, eksyä", hän mörisee nolona.
Hahmoni on mekanismissa. Operoin statsit tänne lähipäivinä jahka hokaan miten tuo toimii. Pitkä, pyöreä ja möreä-ääninen shamaani Mwangista Sargavan lähistöltä valmiina ensimmäiselle tehtävälleen! |
